Tauko on ohi – Pausen är slut

20 07 2011

  Kuusi viikkoa ehti kulua, ennenkuin uskaltauduin kivuiltani kiskomaan nyrkkeilyhanskat käteen. Julmetun pitkät kuusi viikkoa.

Jo treeneihin kävellessäni tiesin, että helppoa se ei tule olemaan. Koskaan ei noin pitkä tauko tee mitään hyvää oli sitten liikuntaharrastus mikä hyvänsä. Jos tauko olisi edes ollut oma valintani niin en ehkä olisi sitä niin raskaana kokenutkaan, mutta asiaan en suurenmiten voinut itse vaikuttaa ja siksi se on ollut piikkinä lihassa minulle.

Hissukseen siinä tänään sitten otettiin ja minä olin muuten ihan puhki. Ei meinannut millään jaksaa vaikka parhaani yritin. Nyt vain elän toivossa, että ensi keskiviikkona jaksaisin hieman paremmin. Olin täysin vakuuttunut siitä, että treenikipu iskisi ja kunnolla jo tänä iltana, mutta ei vielä ainakaan ole näyttäytynyt. Crps kipu kyllä palasi jalkoihin ja kunnolla heti kerrasta, mutta olihan se nyt sen väärti. Kyllähän minä tuota tekisin vaikka kaksi kertaa joka päivä jos se vain olisi mahdollista.

Tänään olisi muuten tullu turpaan, mutta coutsi hei -enää ens viikolla, et pääse yllättämään 😉

Huomenna liikkuminen onkin sitten kävelyä (kääk!) kun suuntaamme aamusta kohti Kokkolan asuntomessuja..  Eniten  minua kiinnostaa Paola Suhosen suunnittelema yksiö.

Sitä odotellessa…

___________

Det tog hela sex veckor innan jag mådde tillräckligt bra att träna igen. Och då jag tränar vill jag ta coutsi min och då blir det boxing-time !! Och jätte långa sex veckor var det. Och när pausen var inte min egen val var pausen ännu värre. Ville ju träna hela tiden, men värken gav inte möjligheten till det.

Redan när jag gick till träningen visste jag att det kommer inte vara lätt. Så där lång paus, vilken sport det än är, är inte enkelt efter pausen.

Vi tog det ganska försiktigt, men gud vad trött jag blev. Försökte min bästa, men nää-ä det bara fungerade inte. Jag var 100% säkert att jag får träningsvärk innan kvällen, men den har inte visat sig ännu. Crsp påminde mig i fötter direkt, men det var värt den. Om jag skulle kunna så sku jag helst göra den fast två gånger dagligen.

Idag var det nära att jag sku fått på käften, men det kommer inte hända nästa veckan. 😉

Imorgon blir det ingen annat som äns liknar sport på nån sätt än att gå i Karlebys bostadsmässan. Det som är mest intressant där i min åsikt är ettan designad av Paola Suhonen.

Tills dess..

Mainokset




Oikein hyvä päivä – En riktig bra dag

19 07 2011

Kerrankin.

Jo aamusta tiesin, että tämä on se päivä mitä olen kuukausia odotellu. Päivä ilman kipuja!
Ensimmäisenä sain hokea itselleni, että ei mitään liikuntaa tänään niin huomenaamuinen nyrkkeily voisi jotenkin ehkä mahdollisesti onnistua.

Mun ihana mummu täytti tänään vuosia ja häntä tietenkin kävin onnittelemassa mistä sitten osin juontaa se, että myös loppupäivä on ollut varsin onnistunut. Teimme pienen inventoinnin hänen kaappiinsa missä oli paljon kirjoja ja sieltä sitten löytyi aarteita, jotka aikoinaan kuuluivat pappalleni. Nyt muutama niistä on mun kirjahyllyssä ja Waltarin Kaarina Maununtytärtä aloittelin jo lukemaankin.

Se että kävimme ystäviemme luona kahvilla pitkästä aikaa ei todellakaan tehnyt päivää huonommaksi. 🙂 Ja nyt illalla tilasin ruotsista kirjan, jota oikeastaan olen odottanut jo monta vuotta. En siksi mitä aihetta kirja käsittelee vaan siksi, että tunnen kirjailijan todella hyvin ja tiedän pitäväni hänen tavastaan kirjoittaa.

Ainut huonompi asia on se, että minun pitäisi oikeastaan painua nukkumaan koska aamulla on aikainen herätys, mutta minua ei vaan väsytä.
Haluaisin valvoa tänään niin pitkään kuin vain mahdollista niin että hyvä olotilakin jatkuisi mahdollisimman pitkään, mutta se ei taida olla mahdollista….

___________________

För en gångs skull.

Tidigt på morgonen, visste jag att  detta är den dagen jag har väntat i månader. En dag utan smärta!
Först var jag tvugen att övertala mig, ingen sport idag så möjligtvis boxing som sker i morgon skulle lyckas. Men enkelt och lätt kommer det inte vara eftersom det är så länge sedan sist..

Min underbara mormor fyller år idag och naturligtvis gick jag och gratulera henne, i den utsträckning, då det går, att resten av dagen har varit ganska framgångsrik. Vi gjorde  en inventering i en av hennes skåpar där de fanns en massa böcker. Där hittade jag skatter som en gång tillhörde min morfar. Nu några av dem är i min bokhyllan. Börjare redan  läsa Mika Waltaris Kaarina Maunusdotter.

Det faktum att vi körde hos vänner för kaffe efter en lång tid är egentiligen inte nånting som gjorde en sämre dag.
Och nu på kvällen beställde jag en bok från Sverige som i själva verket jag har väntat i många år. Inte därför vad bokens innehåll är, utan därför att jag känner författare riktigt bra utan jag vet jag gillar hennes sätt att skriva.

Det ända som är värre är den faktum att jag borde gå och lägga mig. Ska upp jätte tidigt i morgon, men jag skulle vilja styra dagen så långt som möjligt så att bra närvaro skulle räcka länge till.. Det är inte sannoligt att vara möjligt..





No voi ja kirjoittamisen vaikeus!

18 07 2011

Tällaistä tämä on.. Into kirjoittamiseen on muuttanut pois luotani. Tai intoa riittäisi, mutta aikaansaanti on ihan nollassa.
Välillä kun kädet eivät toimi sen vertaa, että saisi näppäimiä painettua niin jo vain sitä miettii kaikkea muuta paitsi kirjoittamista.

Mitä tässä pitkän tauon aikana on sitten tapahtunut? Oikeasti ei sitten yhtään mitään. Crps elää omaa elämäänsä vaikeuttaen minun elämääni enemmän kuin kukaan osaisi aavistaa. Yhteydenpito ystäviin on hyvin rajoittunutta vain maailman parhaat ystävät on ”jäänyt paikalle” ja muut ovat haihtuneet kuin kusi lumeen. Ensin se harmitti kovasti, mutta sitten käänsin ajatuksen siihen, että he sitten eivät oikeasti edes ole ystävyyteni arvoisia. Tuon asian en anna mieltäni harmittaa. Enemmän, itseasiassa todella paljon, minua harmittaa se, kun asiat ovat niin rajallisia mitä pystyn tehdä. Aina ei ole mukava pyytää esim kodinhoidossa apua ja päätinkin, että lopetan sen kokonaan. Jos en pysty jotain tekemään niin se on sitten tekemättä  ja mikälli se on jollekin ongelma niin oma ongelmansa on -ei minun.

Viimeisen lääkärikäynnin yhteydessä sairauslomaani jatkettiin kaksi vuotta. Osatyökyvyttömyyseläkkeellähän minä jo olen ja täyttä koko ajan yritetään saada, mutta vakuutusyhtiö pistää kampoihin todenteolla. Ajattelinkin jo, että pitäisi filmata päivä elämästäni ja lähettää heille niin näkisivät omin silmin mitä paskaa tämän todellisuudessa on.
Mutta minä olen kiltti tyttö, enkä tietenkään tee niin.

Varoituksen sanan voisin teille ihanille, jotka joskus jostain kumman syystä sanoa, mikäli teksti näyttää erikoiselta tai kirjaimet vaihtavat paikkaa, se ei johdu hosumisesta vaan cerpistä. Se on vienyt sanamuistia (*kele!!) minkä johdosta saatan kirjoittaa väärin ja vaikka näkisin sen itse niin en tiedä miten asian voisin korjata. Hieman se on hankala homma, jos ajattelee, että kirjoittaminen on se mitä haluaisin tehdä. Enkä runojakaan ole jotain sataan vuoteen saanut kirjoitettua 😦 Tai no, juhannuksena kirjoitin muutaman, mutta en ole lukenut niitä sen jälkeen. En vain uskalla. Ehkä sitten joskus jälleen.

Kun kerran valittamaan aloin niin jatketaan sitten sillä saralla.
Kesään kuuluu myös yksi suuren suuri pettymys ja suruakin tuottava asia. Saimme kutsun ystävien häihin loppukuulle, mutta mieheni ei saa silloin töistä vapaata niin emme pääse lähtemään sinne. Yksin en voi lähteä, kun ei tuo vieraiden ihmisten keskelle meneminen ole oikein minun juttuni. Anteeksi ystävät!

Ja laihdutus sitten?? Joo-o, mielessä on koko ajan, mutta siltäkään saralta ei lienee mitään uutta kerrottavaa. Päinvastoin saisin jopa ”peruuttaa” hieman.. Yritän harrastaa liikunta niin paljon kuin mahdollista, miten tuo cerppi vain antaa myöten. Ja nyrkkeily on sitten se ykkösjuttu! Monen viikon tauon jälkeen menen keskiviikkona kokeilemaan mitä siitä tulee… Se onnistuu hyvin, eikös?





Painajainen

10 03 2011

Tuska oli valtava meidän nojatessa kapeiden, haisevien ja pimeiden käytävien seinämille. Käytävät olivat täynnä ihmisiä, joista kukaan ei uskaltanut edes istahtaa hetkeksi. Toki pientä liikehdintää oli. Keskikäytäville uskaltauduttiin välillä, jolloin pyrittiin liikkumaan kohti jossain edessäpäin olevaa uloskäyntiä, mutta silloin piti olla korvat tarkkana, koska jos vartija sattui tulemaan vastaan niin he ampuivat kyselemättä keskellä käytävää olevat.

Minä olin saanut lahjottua erään vartijoista. Hän ilmoitti tulostaan paukauttamalla jalallaan kovaa lattiaan ennen kääntymistä käytävästä toiseen ja silloin tiesimme kaikki painautua takaisin seinää vasten, kuin emme olisi ikinä liikkuneetkaan.

Käytävät jatkuivat loputtomiin. Välillä tulimme jonkin sivuhuoneen kohdalle, joissa oli jopa valo, joka otti pimeään tottuneisiin silmiimme, mutta emme olleet tarpeeksi rohkeita, että olisimme sen tarkemmin uskaltaneet huoneisiin edes kurkistaa. Mielestäni kävelimme ja pelkäsimme viikkokausia, ennenkuin tulimme siihen kohtaan mistä oli mahdollista nousta maanpinnalle.
Minun lisäkseni maanpinnalle nousi ystäväni Anne ja neljä muuta. Olimme erään huoltoaseman kohdalla, kun näimme päivänvalon ensi kerran moneen kuukauteen. Minä sanoin Annelle, että on pakko saada kahvia ja niin menimme huoltoaseman kahvioon ja istahdimme pöydän viereen hiljaisina, uskaltamatta puhua. Kahvin juotua minä sanoin Annelle, että menen kotiin kävellen, enkä todellakaan suostu ahtautumaan mihinkään autoon eli suljettuun tilaan kaiken tuon jälkeen. Kävelimme pitkin Västanpån asuntoaluetta, paikkaa missä vaarini oli asunut, ja mietimme miten pääsemme meille ilman että meitä saadaan kiinni.
Anne sanoi, että lähdetään meidän mökille, se kun on saaressa niin tuskin meitä sieltä tullaan etsimään ja niin teimme. Kun pääsimme saareen niin näin vanhempani ja mieheni, jonka olin luullut olevan jossain taistelurintamalla, olihan käynnissa jonku kamala maailmanlaajuinen kriisi.
Jussi sanoi minulle, että jouduimme ojasta allikkoon, että siellä oli käynnissä ihan sama juttu kuin muuallakin. Ja niin olimme taas keskellä kauheuksia. Palasimme veneeseen, jossa näin myös serkkuni Pasin ja hän sanoi, että viereisessä, todella isossa veneessa oli tyrmiä, joissa oli muiden mukana serkkuni ruotsista ja hänen äitinsä kuten myös Pasin äiti. Päätimme Pasin kans että siitä on tehtävä loppu ja menimme maihin kysymään Jussilta miten pääsisimme tuohon toiseen veneeseen. Jussi sanoi, että sieltä on yksi vartija sairaana ja toinen kohta tulossa maihin, että siinä voisi olla tilaisuus. Eräs mies joka oli meidän kanssa sanoi heti, että se on aivan liian riskialtista, että hän ei lähde mukaan ja niin me neljä muuta sitten lähdimme. Pasi etunenässä. Veneeseen päästyämme oli järkytys minulle ja Annelle suuri, kun jouduimme jälleen pimeisiin kapeisiin käytäviin. Sanoin Pasille, että on tärkeä muistaa painautua käytävän seinään, jos vartija tulee vastaan. Pasi sanoi: ”aha” ja jatkoi matkaa. Samantien tuli vartija ja me Annen kanssa painauduimme seinää vasten ja mitä teki Pasi? Sankarimme! Hän paukautti vartijaa kunnolla turpaan ja kävi heittämässä hänet mereen.
Jatkoimme kävelyä pitkinä käytäviä, mutta tuntui ettemme sukulaisia löydä koskaan, että he ovat aivan liian kaukana, ettemme uskaltaudu niin syvälle käytävillä..

Siihen heräsin!

 

Kuinka ahdistavia voi unet ollakkaan. Mutta joka unessa piilee pieni totuuden jyvä. Tällä kertaa se ei ollut maailmanlaajuinen kriisi vaan se, että sukulaiset on aina liian kaukana.





Hiljaisuus – Tystnad

4 03 2011

Pitkääkin pitemmälle hiljaisuudelle täällä on syynsä.. Kun sielu ja ajatukset ovat tyhjät, ei tekstiä vain synny.

Pienenä varovaisena haaveena minulla on, että kevätaurinko toisi muutoksen tullessaan. Ja jos ei niin toisi ainakin lupauksen tulevaisuudesta tullessaan.
Se kun ei ole kykenevä tekemään haluamiaan asioita, se kun ihmiset ovat muuttaneet tapaansa katsoa minuun, se kun puhelin ei soi johtuen käsittämättömästä varovaisuudesta kanssani, ei tilannetta helpota.

En halua ihmisten lähelle, haluan olla oma tylsä itseni, yksin, ilman omituista selittelyn tarvetta.

Haluan piiloon…

_______

Tystnad som är längre än lång har ett orsak.. När själen och tankar är tomma, kan man helt enkelt inte skriva.

En liten försiktg hoppen har jag, att skön vårsol sku ändra saken till bättre sidan. Om inte den, så ett lov att framtiden har nånting att ge sku va bra också.
Det när man kan into göra de saker man vill, den när människor har ändrat sätt att titta på mig, det då telefonen inte ringer för alla är så försiktiga med mig (nej, inte du Harry -tack o lov <3), hjälper inte saken på någon sätt.

Jag vill inte gå bland folk. Jag vill bara vara en tråkig mig själv, utan behov förklara det till nån.

Jag vill gömma mig…





New password

14 10 2010

Vihdoinkin sain aikaiseksi pyytää uuden salasanan, että pääsen tänne kirjoittelemaan. Eiköhän pian tekstiä synny, vaikka tietenkään ei pitäisi liikoja luvata 🙂

Hade glömt lösenordet hit helt. Nu har jag bett ny o om några dagar blir det text hit.





12 09 2010

Saanko kiukutella?

Kiitos! Hoidan sen sitten näin aluksi heti pois alta.
Mä oon NIIIN väsynyt näihin päänsärkyihin.
Mikään ei tunnu auttavan. Työterveyslääkäri on antanut reseptin vahvempiin särkylääkkeisiin ja niistäkään ei tunnu olevan apua. Kun päätä särkee niin, että jokainen askelkin meinaa viedä tajun on se aika lamaannuttavaa. Mutta elämäähän se vain on.

Elämä on kuitenkin aika mukavaa!
Käyn paljon salilla ja olen ottanut paljon valokuvia. Uusi vanha kamerani on niin ihana! Paras ostokseni ikinä!

Muuta varsin positiivista elämässäni on se että Tia oikeasti pärjää todella hienosti. Hän on paljon, niin todella paljon onnellisempi, kun saa asua yksikseen. tiesin että niin tulee käymään ja siksi en laittannutkaan vastaan kun hän kertoi muuttavansa, päinvastoin.
Hänen Aspergerin syndroomansa sisältää varsin vahvasti tarpeeen saada olla yksin.
Hän on onnellinen=minä olen onnellinen.

Positiivista on myös se, että maanantaina aloitan kolmen viikon päiväkuntoutuksen. Kolme viikkoa, jotka ovat niin mukavia, sen tiedän. Onhan niin lääkärit, kuntohoitajat, sairaanhoitajat kuin fysioterapeutti ja psykiatri minulle tuttuja jo monelta aikaisemmalta kuntoutusjaksolta. Aina sieltä on saanut apua ja neuvoja.

Ja syksy!!!
Syksy on saapunut. Ihana syksy. Syksyn värit, syksyn pimeys.. Ihanaa! Vaikka potan kynttilöitä ympäri vuoden, niin koskaan ne eivät ilahduta niin paljon, kuin syksyllä.
Tänään näyttää satavan hieman. Se tarkoittaa pitkää lenkkiä. Nautin kun saan kävellä tihkusateessa. Tänään menen lenkille eri suuntaan kun yleensä ja otan kameran mukaan. Tiedä vaikka näkisin metsässä peikkoja ja menninkäisiä..

Aleksi, mahtava nuori miehenalkuni. Hän on yllättänyt pitkäjännitteisyydellään. Hän on jaksanyt hioa, paklata ja maalata moponsa katteita tunteja.. Pitäähän mopon näyttää tyylikkäältä ja tuo tuleekin näyttämään. Laitan kuvan esille, kun hän sen tallista tuo esille jälleen.
Hänellä on nykyisin varsin työntäyteiset päivät. Aloitti yhdistelmäkoulun Kokkolan ammattikoulussa ja niin hän joka päivä lähtee kotoa aamu seitsemän bussilla tulee kotiin neljän viiden aikaan, syö ja painuu harjoituksiin.
Kyll hän on hienosti jaksanut ainakin nyt kun ensimmäisellä jaksolla on ammattikoulua.. Kun lukiopuolen jaksot alkavat taitaa lukuaineita kuitenkin olla enemmän.
Toivon hänelle  voimia jaksaa!

Ja sitten se, että pian on jälleen keskiviikko. Juuri nyt keskiviikko on viikon paras päivä. Keskiviikkona saa vetää nyrkkeilyhanskat käteen!!

Nyt painatan termoskannulle ja haen suuren mukillisen teetä, ennenkuin yritän miettiä, jos saisin tätä kännetyksi edes osittain ruotsiksi, ilman että ajatus katkeaa.

Voikaa hyvin lukijani ja käykää tsemppaamassa minua treeniblogissani!

___________

Får jag gnälla?

Tack!
Börjar med det omedelbart nedan så är det över fort.
Jag är SÅÅÅ trött på dessa huvudvärk.
Ingenting verkar hjälpa. En läkarn hat gett starkare mediciner mot smärta, men inte de tycks fungera. När mitt huvud värker så att varje steg tycks gör mig medvetslös blir der en deprimerande tid.
Men det är ju livet bara.

Livet är i alla falla ganska trevligt. Jag går till gymmet en hel del och jag tar massor av bilder. Ny gamla kameran är så underbart! Mitt bästa köp någonsin.

Annat som är rätt så postivt i mitt liv är Tia klarat faktiskt riktig bra. Hon är egentligen mycket lyckligare när det tillåts att leva ensam. Jag visste att det kommer att hända därför hade jag inget emot då on sa att hon vill flytta. Tvärtom. För hennes Aspergers syndroma inkluder en mycket stark behov att vara ensam.
Hon är lycklig=jag är lycklig.

En annan positiv sak är att på måndag börja tre veckor av dagliga rehabilitering. Tre veckor, vilka är sköna,det jag vet. Där finns läkare, konditionsskötare, sjuksköterskor, fysioterapeuten och en psykiater som jag är medveten om redan i många tidigare rehabilitering perioden. Alltid har skett hjälp och råd.

Och höst! Hösten har kommit. En härlig höst. Höstfärger, höstmörkret .. Underbart! Även har massor av ljus året runt, så de är aldrig så bra för så mycket som på hösten. Idag verkardet regna lite. Det innebär en lång promenad. Jag njuter när jag går i duggregn. Idag går jag en joggingrunda i en annan riktning, och oftast när jag tar en kamera med mig. Vet inte om träffar trollar där.. 🙂

Aleksi, min underbar som.  Han har överraskat mig med sitt ståndaktiheten. Han har fulländat orkat, spackla och måla marginaler av mopeden i timmar .. Den ska ju ser snygga ut och den kommer att gör det. . Jag lägger en bild när han tar upp i garaget igen. Han har ju ganska hårda dagar. Igång en kombination av en yrkesskola i Karleby, och så han lämnar hemmet varje dag  morgon klockan sju, kommer hem mellan fyra och fem och nästan direkt till simhallen.
Nu är första perioden i skolan, det innebär yrkesskola saker, men följande period kommer att vara gymnasium. Tror att det kommer att va lite ansträngande.
Önskar att han orkar!

Och det att det är snart onsdag igen! Just ny är onsdag veckans bästa dag. Då får man dra boxingshandskar i händer.

Har börjat en träningsblogg. Tyvärr är den bara på finska. Men kolla in gärna dit också.

Önskar er en riktig bra dag