9 01 2012

Hyvä keino elämän tympeyttä vastaan on oppia nauramaan itselleen.
-Sylvi Kekkonen- 

Sata vuotta kirjoittamisesta, sata vuotta ajattelemisesta.. Sellainen minä -juuri tällä hetkellä.
Uusi vuosi ja päätös, palaan kirjoittamisen pariin vaikka sitten väkisin. Pikkuisen olen toki aloitellut, salassa harjoitellut. Sana siellä, toinen täällä, muistikirja aina lähellä, jos sattuisi joku sana tulemaan mieleen, joka saisi minut jälleen innostumaan, tärkeintä harjoittamaan.

Kuinka olenkaan sanoja, sanojen tuottamista kaivannut. Lähes järjenvastaiseen stressiin  asti. Kuinka kamala onkaan, kun aivot tietävät niiden olevan täynnä kirjoittamattomia sanoja , mutta kanava niiden tuottamiseen on kadonnut. Monesti olenkin miettinyt, miksi ja minne ne ovat kadonneet. En ole vastausta saanut siihen, mutta pieni aavistuksen omainen tunne minulla asiasta kuitenkin on..

Kuten, joskus ensimmäisen blogin aikaan, joka muuten on tallessa jossain koneeni kätköissä, päätin luopua otsikoista. Olenkin joskus maininnut, että minä en vain toimi otsikoiden kanssa. Otsikot vihaavat minua. Ne tietoisesti karttavat minua ja elleivät karta niin tekevät ilkeyttä.
Jo ajatus siitä, että en käytä niitä sai paineen hartioilta katoamaan. Miksi niitä pitäisi täällä käyttää? Tämähän  on vapaan ilmaisun kanava.

Toivon oman vapaan ilmaisuni, vapaan luovuuteni, vapaan olen oma itseni, olen riittävä itsenäni, voiman ja taidon itsestäni vielä löytyvän.





Mökkireissun satoa

23 07 2011

Mökillä on yleensä aina mukava pyörähtää.. Ei viimeaikoina. Miehet ovat rehkineet keittiörempan parissa, seinät on pistetty täysin uusiksi. Ja naisväki kärsinyt, kun kaikki kamat oli ängetty kasaan, ettei mitenkään mahtunut liikkumaan eikä mitään löytänyt..

Det brukar vara jätte skönt vara i sommarstygan en stund. Inte på sista dagar.  Pappa, Aleksi o Jussi har renoverat köket. Alla väggar är förnyade. Och vi har lidit då alla varor har varit runt omkring så att man har inte kunnat röra sig eller hitta nånting.

Tältä seinät nyt näyttävät      –      Så här ser väggar ut nu

Ja koska kamera oli mukana niin olihan sitä muutakin kuvattava.
Eftersom kameran var med så var man ”tvungen” att använda det.

 Joku on joskus 50 vuotta sitten raaputtanut ikkunapuuhun sanan Oopperankummitus.

Sitä emme koskaan tule mökiltä poistamaan

"Vuorenpeikkokivi - Bergtrollsten"





Oikein hyvä päivä – En riktig bra dag

19 07 2011

Kerrankin.

Jo aamusta tiesin, että tämä on se päivä mitä olen kuukausia odotellu. Päivä ilman kipuja!
Ensimmäisenä sain hokea itselleni, että ei mitään liikuntaa tänään niin huomenaamuinen nyrkkeily voisi jotenkin ehkä mahdollisesti onnistua.

Mun ihana mummu täytti tänään vuosia ja häntä tietenkin kävin onnittelemassa mistä sitten osin juontaa se, että myös loppupäivä on ollut varsin onnistunut. Teimme pienen inventoinnin hänen kaappiinsa missä oli paljon kirjoja ja sieltä sitten löytyi aarteita, jotka aikoinaan kuuluivat pappalleni. Nyt muutama niistä on mun kirjahyllyssä ja Waltarin Kaarina Maununtytärtä aloittelin jo lukemaankin.

Se että kävimme ystäviemme luona kahvilla pitkästä aikaa ei todellakaan tehnyt päivää huonommaksi. 🙂 Ja nyt illalla tilasin ruotsista kirjan, jota oikeastaan olen odottanut jo monta vuotta. En siksi mitä aihetta kirja käsittelee vaan siksi, että tunnen kirjailijan todella hyvin ja tiedän pitäväni hänen tavastaan kirjoittaa.

Ainut huonompi asia on se, että minun pitäisi oikeastaan painua nukkumaan koska aamulla on aikainen herätys, mutta minua ei vaan väsytä.
Haluaisin valvoa tänään niin pitkään kuin vain mahdollista niin että hyvä olotilakin jatkuisi mahdollisimman pitkään, mutta se ei taida olla mahdollista….

___________________

För en gångs skull.

Tidigt på morgonen, visste jag att  detta är den dagen jag har väntat i månader. En dag utan smärta!
Först var jag tvugen att övertala mig, ingen sport idag så möjligtvis boxing som sker i morgon skulle lyckas. Men enkelt och lätt kommer det inte vara eftersom det är så länge sedan sist..

Min underbara mormor fyller år idag och naturligtvis gick jag och gratulera henne, i den utsträckning, då det går, att resten av dagen har varit ganska framgångsrik. Vi gjorde  en inventering i en av hennes skåpar där de fanns en massa böcker. Där hittade jag skatter som en gång tillhörde min morfar. Nu några av dem är i min bokhyllan. Börjare redan  läsa Mika Waltaris Kaarina Maunusdotter.

Det faktum att vi körde hos vänner för kaffe efter en lång tid är egentiligen inte nånting som gjorde en sämre dag.
Och nu på kvällen beställde jag en bok från Sverige som i själva verket jag har väntat i många år. Inte därför vad bokens innehåll är, utan därför att jag känner författare riktigt bra utan jag vet jag gillar hennes sätt att skriva.

Det ända som är värre är den faktum att jag borde gå och lägga mig. Ska upp jätte tidigt i morgon, men jag skulle vilja styra dagen så långt som möjligt så att bra närvaro skulle räcka länge till.. Det är inte sannoligt att vara möjligt..





Painajainen

10 03 2011

Tuska oli valtava meidän nojatessa kapeiden, haisevien ja pimeiden käytävien seinämille. Käytävät olivat täynnä ihmisiä, joista kukaan ei uskaltanut edes istahtaa hetkeksi. Toki pientä liikehdintää oli. Keskikäytäville uskaltauduttiin välillä, jolloin pyrittiin liikkumaan kohti jossain edessäpäin olevaa uloskäyntiä, mutta silloin piti olla korvat tarkkana, koska jos vartija sattui tulemaan vastaan niin he ampuivat kyselemättä keskellä käytävää olevat.

Minä olin saanut lahjottua erään vartijoista. Hän ilmoitti tulostaan paukauttamalla jalallaan kovaa lattiaan ennen kääntymistä käytävästä toiseen ja silloin tiesimme kaikki painautua takaisin seinää vasten, kuin emme olisi ikinä liikkuneetkaan.

Käytävät jatkuivat loputtomiin. Välillä tulimme jonkin sivuhuoneen kohdalle, joissa oli jopa valo, joka otti pimeään tottuneisiin silmiimme, mutta emme olleet tarpeeksi rohkeita, että olisimme sen tarkemmin uskaltaneet huoneisiin edes kurkistaa. Mielestäni kävelimme ja pelkäsimme viikkokausia, ennenkuin tulimme siihen kohtaan mistä oli mahdollista nousta maanpinnalle.
Minun lisäkseni maanpinnalle nousi ystäväni Anne ja neljä muuta. Olimme erään huoltoaseman kohdalla, kun näimme päivänvalon ensi kerran moneen kuukauteen. Minä sanoin Annelle, että on pakko saada kahvia ja niin menimme huoltoaseman kahvioon ja istahdimme pöydän viereen hiljaisina, uskaltamatta puhua. Kahvin juotua minä sanoin Annelle, että menen kotiin kävellen, enkä todellakaan suostu ahtautumaan mihinkään autoon eli suljettuun tilaan kaiken tuon jälkeen. Kävelimme pitkin Västanpån asuntoaluetta, paikkaa missä vaarini oli asunut, ja mietimme miten pääsemme meille ilman että meitä saadaan kiinni.
Anne sanoi, että lähdetään meidän mökille, se kun on saaressa niin tuskin meitä sieltä tullaan etsimään ja niin teimme. Kun pääsimme saareen niin näin vanhempani ja mieheni, jonka olin luullut olevan jossain taistelurintamalla, olihan käynnissa jonku kamala maailmanlaajuinen kriisi.
Jussi sanoi minulle, että jouduimme ojasta allikkoon, että siellä oli käynnissä ihan sama juttu kuin muuallakin. Ja niin olimme taas keskellä kauheuksia. Palasimme veneeseen, jossa näin myös serkkuni Pasin ja hän sanoi, että viereisessä, todella isossa veneessa oli tyrmiä, joissa oli muiden mukana serkkuni ruotsista ja hänen äitinsä kuten myös Pasin äiti. Päätimme Pasin kans että siitä on tehtävä loppu ja menimme maihin kysymään Jussilta miten pääsisimme tuohon toiseen veneeseen. Jussi sanoi, että sieltä on yksi vartija sairaana ja toinen kohta tulossa maihin, että siinä voisi olla tilaisuus. Eräs mies joka oli meidän kanssa sanoi heti, että se on aivan liian riskialtista, että hän ei lähde mukaan ja niin me neljä muuta sitten lähdimme. Pasi etunenässä. Veneeseen päästyämme oli järkytys minulle ja Annelle suuri, kun jouduimme jälleen pimeisiin kapeisiin käytäviin. Sanoin Pasille, että on tärkeä muistaa painautua käytävän seinään, jos vartija tulee vastaan. Pasi sanoi: ”aha” ja jatkoi matkaa. Samantien tuli vartija ja me Annen kanssa painauduimme seinää vasten ja mitä teki Pasi? Sankarimme! Hän paukautti vartijaa kunnolla turpaan ja kävi heittämässä hänet mereen.
Jatkoimme kävelyä pitkinä käytäviä, mutta tuntui ettemme sukulaisia löydä koskaan, että he ovat aivan liian kaukana, ettemme uskaltaudu niin syvälle käytävillä..

Siihen heräsin!

 

Kuinka ahdistavia voi unet ollakkaan. Mutta joka unessa piilee pieni totuuden jyvä. Tällä kertaa se ei ollut maailmanlaajuinen kriisi vaan se, että sukulaiset on aina liian kaukana.





Hiljaisuus – Tystnad

4 03 2011

Pitkääkin pitemmälle hiljaisuudelle täällä on syynsä.. Kun sielu ja ajatukset ovat tyhjät, ei tekstiä vain synny.

Pienenä varovaisena haaveena minulla on, että kevätaurinko toisi muutoksen tullessaan. Ja jos ei niin toisi ainakin lupauksen tulevaisuudesta tullessaan.
Se kun ei ole kykenevä tekemään haluamiaan asioita, se kun ihmiset ovat muuttaneet tapaansa katsoa minuun, se kun puhelin ei soi johtuen käsittämättömästä varovaisuudesta kanssani, ei tilannetta helpota.

En halua ihmisten lähelle, haluan olla oma tylsä itseni, yksin, ilman omituista selittelyn tarvetta.

Haluan piiloon…

_______

Tystnad som är längre än lång har ett orsak.. När själen och tankar är tomma, kan man helt enkelt inte skriva.

En liten försiktg hoppen har jag, att skön vårsol sku ändra saken till bättre sidan. Om inte den, så ett lov att framtiden har nånting att ge sku va bra också.
Det när man kan into göra de saker man vill, den när människor har ändrat sätt att titta på mig, det då telefonen inte ringer för alla är så försiktiga med mig (nej, inte du Harry -tack o lov <3), hjälper inte saken på någon sätt.

Jag vill inte gå bland folk. Jag vill bara vara en tråkig mig själv, utan behov förklara det till nån.

Jag vill gömma mig…





New password

14 10 2010

Vihdoinkin sain aikaiseksi pyytää uuden salasanan, että pääsen tänne kirjoittelemaan. Eiköhän pian tekstiä synny, vaikka tietenkään ei pitäisi liikoja luvata 🙂

Hade glömt lösenordet hit helt. Nu har jag bett ny o om några dagar blir det text hit.





Jos mä haluun leikkiä ni me sit leikitään-Om jag vill leka så leker vi så klart

28 07 2010

Kello kolme yöllä normaalisti nukutaan tai ainakin ollaan juuri menossa nukkumaan. Näin myös meillä -paitsi viime yönä.

Kolmelta heräsin, kun tavoistaan poiketen Muskelimies-Simba päätti purra minua. Kiva kissa joka yleensä antaa orjiensa nukkua hyvin läpi yön ei viime yönä ollut lainkaan sitä mieltä, että uni olisi tarpeen. Minua purtiin kerta toisensa jälkeen, vaikka kuinka pyysin nätisti jättämään minut rauhaan. Minua purtiin, vaikka minä lähes töykeästi pukkasin kissareppanan lattialle.

Jossain vaiheessa kissa ymmärsi, että puremalla minua ei ainakaan saada liikkeelle. Mitäs sitten viisas kissa keksii?

Juuri niin, aivan juuri sen mihin jokainen höppänä nainen sitten havahtuu. Lelu!
Meidän kissan lempilelu on pallo, jota minä olen opettanut kissan noutamaan ja tuomaan minulle, kuten yleensä koirien kanssa leikitään. Viime yönä sitten kaduin, että olen moisen asian opettanut.
Kolmelta yöllä nousin leikkimään kissan kanssa, joka oli yksin hereillä ja keksi, että jos hän haluaa leikkiä niin perheen äitihän tottakai nousee leikkimään. Yöllinen palloleikkimme kesti tunnin, jonka jälkeen menimme nukkumaan ja nukuimme nenät vastakkain reippaasti aamuun asti.

____________

Normalt man sover eller är på väg att sova klockan tre på natten. Så gör vi här också men inte förra natten.

Klockan tre på natten vaknade jag när Muskelman-Simba höll på att bita mig. Det brukar han inte göra på nattar. Men förra natt bestämde han att nu räcker det med sovande. Han höll på att bita mig fast jag snällt frågade att han sku lämna mig ifred. Han höll på fast jag inte så snällt slängde honom bort från sängen.

Då fattade han ett det att han biter mig hjäper inte saken. Vad gör en klok katt då? Just det. Han visste hur han får upp mig. Leksak!
Hans favoritleksak är ett mjuk boll. Jag har lärt honom att hämta bollen och föra det tbx till mig, så som  man brukar lära till hundar.  Förra natt ångrade jag att jag har lärt honom.

Klockan tre på natten steg jag upp och läkte en timme med katten som hade hittat på att det är tråkigt att vara vaken helt ensam. Efter en timme gick vi sova näsa mot näsa och sov gått länge på morgonen.