Lämpöpeitto on maailman Paras keksintö..

1 02 2012

…siitäkin huolimatta, että se toimii sähköllä, minkä vuoksi poden hieman huonoa omatuntoa. Sähkönkulutustahan tulisi yrittää pienentää..

Ja paskat!

Mulla on tilaisuus vetää lämpöpeitto vetää lämpöpeitto päälleni milloin haluan, mulla on tilaisuus sytyttää kaikki lamput yhtäaikaa pimeyttä hälventämään ja sen minä teen. Nyt on pirun kylmä ja pimeä, siitäkin huolimatta, että päivä on pidentynyt ja aurinkokin näyttää talvisen värinsä lupauksena helteisestä kesästä. Ja sen lupauksen auringon on paras pitää.

Jos ei pidä, niin lähettäköön sitten lämpöpeitot ja niiden käyttöön tarvittavan sähkön kaikille heille, jotka tuolla ulkona yrittävät a) selvitä hengissä b) säilyttää varpaansa paleltumilta c) jotka joutuvat syödä jäisiä ruokajätteitä jäteastioista vain siksi, että heillä ei elämässään ole tätä mahdollisuutta elämässään.

Ja tässä ilmatiteenlaitoksen lupaus minulle seuraaviksi päiviksi: http://ilmatieteenlaitos.fi/saa/Pietarsaari


Ei ole tuulivaroitusta mutta on pakkasvaroitus. Heh, ihan kuin en tietäisi tuolla olevan pakkasta ilman tuota varoitusta. Pakkanen pureutuu sisään seinien läpi, pureutuu läpi luihin asti… Mutta…

Katsokaa keskellä päivää, kuinka kaunis talvinen luonto on, kuinka kauniisti aurinko siintää lumen uuvuttamien oksien lomasta… Lämmittääkö?

.. Minua ei -ei juuri tällä hetkellä..

Mainokset




Sunnuntain ajatusvirta ei todellakaan tarvi olla järkevää ja järjestelmällistä, vai tarvitseeko?

15 01 2012


Ja tämän sunnuntain ajatusvirtaan kuuluu mm:

Urheilu —> Mäkihyppy tietenkin, sitä kun tv juuri ulos syytää. Lentomäki! Se mun ihan ehdoton suosikki. Katsellessa ja kuunnellessa ohjelmaa aloin miettimään, että joo-o, hypyt on pidentyneet, ehkä jopa kaunistuneetkin, mutta varsinaista suosikkia minulla ei siinä ole. Toisin kuin ennen. Tai ehkä Taku Takeuchi ei tosin hyppytaitonsa tai tulostensa vuoksi vaan siksi kun hänellä on niin hauska nimi. Ja suomalaisista pidän Anssi Koivurannasta. Minusta hänellä on hyvä asenne tekemisiinsä ja siis ne hampaat! Varmaankin suomen kauneimmat!! Eikös se jo ole hyvä syy pitää urheilijasta?
Jo uransa lopettaneista hyppääjistä minun ehdoton suosikki iänkaikkisesti on Jari Puikkonen. Mitään selkeetä syytä siihen miksi näin on, en osaa sanoa, en ole koskaan osannutkaan..
Ja viimeiseksi se, että toivoisin mieheni ymmärtävän pysyä poissa tv:n läheltä silloin kun katselen urheilua.. Hänen kanssaan se on mahdotonta. Milloin pitää katsoa teksti tv:tä, milloin hänen on pakko vaihtaa kanavaa ihan vain muka katsoakseen mitä sieltä tulee vaikka me molemmat tiedämme hänen tekevän niin vain siksi, että urheilu ei mitenkään kiinnosta häntä.

Tietokone –> Saamarin masiina! Se vaan ei halua olla kuten minä haluaisin sen olevan. Milloin joku näppäin ei toimi lainkaan, milloin ne toimivat liiankin hyvin. Milloin en löydä haluaamani asiaa netistä saatikka sitten koneelta. Kun  on  hukannut koneelta monta sataa sivua sanoja, tietenkin juuri sellaisia, joita ei ole ehtinyt varmuuskopioida tuntee olonsa ahdistuneeksi ja syytöksiä koneen suuntaan satelee, vaikka tiedänkin syyn olevan ihan minun omani.
Ja onko koneiden pakko olla niin herkästi lämpeneviä, että kone sylissä tuntuu kuin olisi puoliksi saunassa.. Enhän minä tietenkään  voi konetta pöydällä pitää, kun itse olen puoli-istuvassa asennossa sohvalla.

Langat –> Ne ihanat. Mutta miksi niitä ei ole koskaan silloin juuri sellaisia millaisia haluaisi juuri sillä hetkellä neuloa? Juuri tällä hetkellä minua tympäisee niin virkkaamani takki, kuin neulomani paita. Olisi pakko aloittaa jotain ihan uutta, vaikka lapasista toinen on vielä tekemättä ja yksi simppeli huivikin tuolta minua katselee.. Miksi käteni eivät suostu toimimaan niin hvyin, että voisin neuloa paljon enemmän? Haluan tuottaa kauniita asusteita, vaatteita, koristeita ym. HaluanHaluanHaluan!

Uutiset –> Aivan totta, niitä tulee aivan liian monta kertaa päivässä ja missä on hyvät uutiset? Eikö joskus voitaisi uutisoida mukavista ja hyvistä asioista? En halua kuunnella juttuja sen enempää euroopan heikosta tilanteesta, kuin presidentin vaaleistakaan. Minä tiedän ketä äänestän ja eurooppa voi huonosti, vaikka minä en kaikkia uutisia kuuntelisikaan.
Sitäpaitsi pääsen vähemmällä kun kysyn puolisoltani onko jotain  sellaisia uutisia mistä minun pitäisi tietää? Pysyn tapahtumista tietoisena hänen ansiostaan. Ja teksti tv näkyy uutisoivan että Sahamiehellä on suuret tulot. Mitä sitten?  Ei hänen rahansa minun elämäääni helpota, eikä edes tuo kateutta esille. Ja kuka muuten Sahamies on? 😉

Simba –> Voi ihanuus!! Kuinka kissa voikaan olla noin ihana! Mutta miksi hän on juuri tällä hetkellä niin huono syömään? Koitetaan nyt lahjoa häntä seillä. Eikös sei ole kaikille kissoille sellainen eväs, jota he eivät voi vastustaa?

Tässä otos siitä mitä mielessä.. Nyt on pakko heittää kone pois sylistä ja tehdä jotain järkevää
…vaikka  neuloa tai ehkä lukea…





9 01 2012

Hyvä keino elämän tympeyttä vastaan on oppia nauramaan itselleen.
-Sylvi Kekkonen- 

Sata vuotta kirjoittamisesta, sata vuotta ajattelemisesta.. Sellainen minä -juuri tällä hetkellä.
Uusi vuosi ja päätös, palaan kirjoittamisen pariin vaikka sitten väkisin. Pikkuisen olen toki aloitellut, salassa harjoitellut. Sana siellä, toinen täällä, muistikirja aina lähellä, jos sattuisi joku sana tulemaan mieleen, joka saisi minut jälleen innostumaan, tärkeintä harjoittamaan.

Kuinka olenkaan sanoja, sanojen tuottamista kaivannut. Lähes järjenvastaiseen stressiin  asti. Kuinka kamala onkaan, kun aivot tietävät niiden olevan täynnä kirjoittamattomia sanoja , mutta kanava niiden tuottamiseen on kadonnut. Monesti olenkin miettinyt, miksi ja minne ne ovat kadonneet. En ole vastausta saanut siihen, mutta pieni aavistuksen omainen tunne minulla asiasta kuitenkin on..

Kuten, joskus ensimmäisen blogin aikaan, joka muuten on tallessa jossain koneeni kätköissä, päätin luopua otsikoista. Olenkin joskus maininnut, että minä en vain toimi otsikoiden kanssa. Otsikot vihaavat minua. Ne tietoisesti karttavat minua ja elleivät karta niin tekevät ilkeyttä.
Jo ajatus siitä, että en käytä niitä sai paineen hartioilta katoamaan. Miksi niitä pitäisi täällä käyttää? Tämähän  on vapaan ilmaisun kanava.

Toivon oman vapaan ilmaisuni, vapaan luovuuteni, vapaan olen oma itseni, olen riittävä itsenäni, voiman ja taidon itsestäni vielä löytyvän.





Tauko on ohi – Pausen är slut

20 07 2011

  Kuusi viikkoa ehti kulua, ennenkuin uskaltauduin kivuiltani kiskomaan nyrkkeilyhanskat käteen. Julmetun pitkät kuusi viikkoa.

Jo treeneihin kävellessäni tiesin, että helppoa se ei tule olemaan. Koskaan ei noin pitkä tauko tee mitään hyvää oli sitten liikuntaharrastus mikä hyvänsä. Jos tauko olisi edes ollut oma valintani niin en ehkä olisi sitä niin raskaana kokenutkaan, mutta asiaan en suurenmiten voinut itse vaikuttaa ja siksi se on ollut piikkinä lihassa minulle.

Hissukseen siinä tänään sitten otettiin ja minä olin muuten ihan puhki. Ei meinannut millään jaksaa vaikka parhaani yritin. Nyt vain elän toivossa, että ensi keskiviikkona jaksaisin hieman paremmin. Olin täysin vakuuttunut siitä, että treenikipu iskisi ja kunnolla jo tänä iltana, mutta ei vielä ainakaan ole näyttäytynyt. Crps kipu kyllä palasi jalkoihin ja kunnolla heti kerrasta, mutta olihan se nyt sen väärti. Kyllähän minä tuota tekisin vaikka kaksi kertaa joka päivä jos se vain olisi mahdollista.

Tänään olisi muuten tullu turpaan, mutta coutsi hei -enää ens viikolla, et pääse yllättämään 😉

Huomenna liikkuminen onkin sitten kävelyä (kääk!) kun suuntaamme aamusta kohti Kokkolan asuntomessuja..  Eniten  minua kiinnostaa Paola Suhosen suunnittelema yksiö.

Sitä odotellessa…

___________

Det tog hela sex veckor innan jag mådde tillräckligt bra att träna igen. Och då jag tränar vill jag ta coutsi min och då blir det boxing-time !! Och jätte långa sex veckor var det. Och när pausen var inte min egen val var pausen ännu värre. Ville ju träna hela tiden, men värken gav inte möjligheten till det.

Redan när jag gick till träningen visste jag att det kommer inte vara lätt. Så där lång paus, vilken sport det än är, är inte enkelt efter pausen.

Vi tog det ganska försiktigt, men gud vad trött jag blev. Försökte min bästa, men nää-ä det bara fungerade inte. Jag var 100% säkert att jag får träningsvärk innan kvällen, men den har inte visat sig ännu. Crsp påminde mig i fötter direkt, men det var värt den. Om jag skulle kunna så sku jag helst göra den fast två gånger dagligen.

Idag var det nära att jag sku fått på käften, men det kommer inte hända nästa veckan. 😉

Imorgon blir det ingen annat som äns liknar sport på nån sätt än att gå i Karlebys bostadsmässan. Det som är mest intressant där i min åsikt är ettan designad av Paola Suhonen.

Tills dess..





No voi ja kirjoittamisen vaikeus!

18 07 2011

Tällaistä tämä on.. Into kirjoittamiseen on muuttanut pois luotani. Tai intoa riittäisi, mutta aikaansaanti on ihan nollassa.
Välillä kun kädet eivät toimi sen vertaa, että saisi näppäimiä painettua niin jo vain sitä miettii kaikkea muuta paitsi kirjoittamista.

Mitä tässä pitkän tauon aikana on sitten tapahtunut? Oikeasti ei sitten yhtään mitään. Crps elää omaa elämäänsä vaikeuttaen minun elämääni enemmän kuin kukaan osaisi aavistaa. Yhteydenpito ystäviin on hyvin rajoittunutta vain maailman parhaat ystävät on ”jäänyt paikalle” ja muut ovat haihtuneet kuin kusi lumeen. Ensin se harmitti kovasti, mutta sitten käänsin ajatuksen siihen, että he sitten eivät oikeasti edes ole ystävyyteni arvoisia. Tuon asian en anna mieltäni harmittaa. Enemmän, itseasiassa todella paljon, minua harmittaa se, kun asiat ovat niin rajallisia mitä pystyn tehdä. Aina ei ole mukava pyytää esim kodinhoidossa apua ja päätinkin, että lopetan sen kokonaan. Jos en pysty jotain tekemään niin se on sitten tekemättä  ja mikälli se on jollekin ongelma niin oma ongelmansa on -ei minun.

Viimeisen lääkärikäynnin yhteydessä sairauslomaani jatkettiin kaksi vuotta. Osatyökyvyttömyyseläkkeellähän minä jo olen ja täyttä koko ajan yritetään saada, mutta vakuutusyhtiö pistää kampoihin todenteolla. Ajattelinkin jo, että pitäisi filmata päivä elämästäni ja lähettää heille niin näkisivät omin silmin mitä paskaa tämän todellisuudessa on.
Mutta minä olen kiltti tyttö, enkä tietenkään tee niin.

Varoituksen sanan voisin teille ihanille, jotka joskus jostain kumman syystä sanoa, mikäli teksti näyttää erikoiselta tai kirjaimet vaihtavat paikkaa, se ei johdu hosumisesta vaan cerpistä. Se on vienyt sanamuistia (*kele!!) minkä johdosta saatan kirjoittaa väärin ja vaikka näkisin sen itse niin en tiedä miten asian voisin korjata. Hieman se on hankala homma, jos ajattelee, että kirjoittaminen on se mitä haluaisin tehdä. Enkä runojakaan ole jotain sataan vuoteen saanut kirjoitettua 😦 Tai no, juhannuksena kirjoitin muutaman, mutta en ole lukenut niitä sen jälkeen. En vain uskalla. Ehkä sitten joskus jälleen.

Kun kerran valittamaan aloin niin jatketaan sitten sillä saralla.
Kesään kuuluu myös yksi suuren suuri pettymys ja suruakin tuottava asia. Saimme kutsun ystävien häihin loppukuulle, mutta mieheni ei saa silloin töistä vapaata niin emme pääse lähtemään sinne. Yksin en voi lähteä, kun ei tuo vieraiden ihmisten keskelle meneminen ole oikein minun juttuni. Anteeksi ystävät!

Ja laihdutus sitten?? Joo-o, mielessä on koko ajan, mutta siltäkään saralta ei lienee mitään uutta kerrottavaa. Päinvastoin saisin jopa ”peruuttaa” hieman.. Yritän harrastaa liikunta niin paljon kuin mahdollista, miten tuo cerppi vain antaa myöten. Ja nyrkkeily on sitten se ykkösjuttu! Monen viikon tauon jälkeen menen keskiviikkona kokeilemaan mitä siitä tulee… Se onnistuu hyvin, eikös?





12 09 2010

Saanko kiukutella?

Kiitos! Hoidan sen sitten näin aluksi heti pois alta.
Mä oon NIIIN väsynyt näihin päänsärkyihin.
Mikään ei tunnu auttavan. Työterveyslääkäri on antanut reseptin vahvempiin särkylääkkeisiin ja niistäkään ei tunnu olevan apua. Kun päätä särkee niin, että jokainen askelkin meinaa viedä tajun on se aika lamaannuttavaa. Mutta elämäähän se vain on.

Elämä on kuitenkin aika mukavaa!
Käyn paljon salilla ja olen ottanut paljon valokuvia. Uusi vanha kamerani on niin ihana! Paras ostokseni ikinä!

Muuta varsin positiivista elämässäni on se että Tia oikeasti pärjää todella hienosti. Hän on paljon, niin todella paljon onnellisempi, kun saa asua yksikseen. tiesin että niin tulee käymään ja siksi en laittannutkaan vastaan kun hän kertoi muuttavansa, päinvastoin.
Hänen Aspergerin syndroomansa sisältää varsin vahvasti tarpeeen saada olla yksin.
Hän on onnellinen=minä olen onnellinen.

Positiivista on myös se, että maanantaina aloitan kolmen viikon päiväkuntoutuksen. Kolme viikkoa, jotka ovat niin mukavia, sen tiedän. Onhan niin lääkärit, kuntohoitajat, sairaanhoitajat kuin fysioterapeutti ja psykiatri minulle tuttuja jo monelta aikaisemmalta kuntoutusjaksolta. Aina sieltä on saanut apua ja neuvoja.

Ja syksy!!!
Syksy on saapunut. Ihana syksy. Syksyn värit, syksyn pimeys.. Ihanaa! Vaikka potan kynttilöitä ympäri vuoden, niin koskaan ne eivät ilahduta niin paljon, kuin syksyllä.
Tänään näyttää satavan hieman. Se tarkoittaa pitkää lenkkiä. Nautin kun saan kävellä tihkusateessa. Tänään menen lenkille eri suuntaan kun yleensä ja otan kameran mukaan. Tiedä vaikka näkisin metsässä peikkoja ja menninkäisiä..

Aleksi, mahtava nuori miehenalkuni. Hän on yllättänyt pitkäjännitteisyydellään. Hän on jaksanyt hioa, paklata ja maalata moponsa katteita tunteja.. Pitäähän mopon näyttää tyylikkäältä ja tuo tuleekin näyttämään. Laitan kuvan esille, kun hän sen tallista tuo esille jälleen.
Hänellä on nykyisin varsin työntäyteiset päivät. Aloitti yhdistelmäkoulun Kokkolan ammattikoulussa ja niin hän joka päivä lähtee kotoa aamu seitsemän bussilla tulee kotiin neljän viiden aikaan, syö ja painuu harjoituksiin.
Kyll hän on hienosti jaksanut ainakin nyt kun ensimmäisellä jaksolla on ammattikoulua.. Kun lukiopuolen jaksot alkavat taitaa lukuaineita kuitenkin olla enemmän.
Toivon hänelle  voimia jaksaa!

Ja sitten se, että pian on jälleen keskiviikko. Juuri nyt keskiviikko on viikon paras päivä. Keskiviikkona saa vetää nyrkkeilyhanskat käteen!!

Nyt painatan termoskannulle ja haen suuren mukillisen teetä, ennenkuin yritän miettiä, jos saisin tätä kännetyksi edes osittain ruotsiksi, ilman että ajatus katkeaa.

Voikaa hyvin lukijani ja käykää tsemppaamassa minua treeniblogissani!

___________

Får jag gnälla?

Tack!
Börjar med det omedelbart nedan så är det över fort.
Jag är SÅÅÅ trött på dessa huvudvärk.
Ingenting verkar hjälpa. En läkarn hat gett starkare mediciner mot smärta, men inte de tycks fungera. När mitt huvud värker så att varje steg tycks gör mig medvetslös blir der en deprimerande tid.
Men det är ju livet bara.

Livet är i alla falla ganska trevligt. Jag går till gymmet en hel del och jag tar massor av bilder. Ny gamla kameran är så underbart! Mitt bästa köp någonsin.

Annat som är rätt så postivt i mitt liv är Tia klarat faktiskt riktig bra. Hon är egentligen mycket lyckligare när det tillåts att leva ensam. Jag visste att det kommer att hända därför hade jag inget emot då on sa att hon vill flytta. Tvärtom. För hennes Aspergers syndroma inkluder en mycket stark behov att vara ensam.
Hon är lycklig=jag är lycklig.

En annan positiv sak är att på måndag börja tre veckor av dagliga rehabilitering. Tre veckor, vilka är sköna,det jag vet. Där finns läkare, konditionsskötare, sjuksköterskor, fysioterapeuten och en psykiater som jag är medveten om redan i många tidigare rehabilitering perioden. Alltid har skett hjälp och råd.

Och höst! Hösten har kommit. En härlig höst. Höstfärger, höstmörkret .. Underbart! Även har massor av ljus året runt, så de är aldrig så bra för så mycket som på hösten. Idag verkardet regna lite. Det innebär en lång promenad. Jag njuter när jag går i duggregn. Idag går jag en joggingrunda i en annan riktning, och oftast när jag tar en kamera med mig. Vet inte om träffar trollar där.. 🙂

Aleksi, min underbar som.  Han har överraskat mig med sitt ståndaktiheten. Han har fulländat orkat, spackla och måla marginaler av mopeden i timmar .. Den ska ju ser snygga ut och den kommer att gör det. . Jag lägger en bild när han tar upp i garaget igen. Han har ju ganska hårda dagar. Igång en kombination av en yrkesskola i Karleby, och så han lämnar hemmet varje dag  morgon klockan sju, kommer hem mellan fyra och fem och nästan direkt till simhallen.
Nu är första perioden i skolan, det innebär yrkesskola saker, men följande period kommer att vara gymnasium. Tror att det kommer att va lite ansträngande.
Önskar att han orkar!

Och det att det är snart onsdag igen! Just ny är onsdag veckans bästa dag. Då får man dra boxingshandskar i händer.

Har börjat en träningsblogg. Tyvärr är den bara på finska. Men kolla in gärna dit också.

Önskar er en riktig bra dag





Flunssa aika – Flunssa tid

7 09 2010

Mä en halua ottaa tätä vastaan!!

Monta päivää oon tapellu vastaan ja hiljaa hiipimillä se pyrkii kimppuun. Mulla ei ole aikaa eikä todellakaan halua sairastaa.

Puolukkamehua lämpimänä – puolukkamehua kylmänä… Sillä flunssan karkoitan!

_______

Jag vill inte ta emot den här!!

Flera dagar har jag kämpat emor men den håller på att smyga till sitt mål i alla fall. Jag har inte tid och speciellt ingen lust bli sjuk.

Lingonsaft både varmt och kallt… Den håller flunssan bort!