Kirjoja, kirjoja, kirjoja – Böcker, böcker, böcker…….

30 07 2011

Kun on siinä tilanteessa missä minä, että ei voi olla varma pääseekö liikkelle lainkaan, tai jos pääsee niin kuinka kauan pääsee täytyy kuitenkin yrittää täyttää päivät jotenkin mielekkäällä tavalla. Kaikista kivuista huolimatta olen jokseenkin hyvin onnistunut siinä ja vain äärinmäisen harvoin minulla tulee aika pitkäksi.

Kirjat ovat yksi todella hyvä tapa kuluttaa aikaa, ainakin silloin, kun sormet toimivat sen verran, että saa sivuja käännetyksi. Ja ellei saa niin onneksi on äänikirjat olemassa.
Minulla vain on jopa itseänikin ärsyttävä tapa. Keskeneräisiä kirjoja minulla on jokaisessa huoneessa… Yleensä kaksin tai kolmen kappalein. Eihän sitä voi ennakkoon tietää mitä juuri milläkin hetkellä haluaa lukea, vai voiko?
Minä voin ainoastaan silloin, kun kyse on kirjaston kirjoista. Nehän kuitenkin on palautettava ajallaan varsinkin, jos on lainannut jo kertaalleen lainatun kirjan ystävältä, joka on kirjastosta löytänyt jonkun ”pakko lukea”-kirjan mikä itselläni on syystä tai toisesta jäänyt löytämättä kirjaston hyllyjen kätköistä.

Parhaillaan luen kahta ystävien lainaamaa kirjaa. Onneksi niissä on eri palautuspäivä. Vaikka ei kyllä ole pelkoa, että en molempia ehtisi lukea eräpäivään mennessä, sen verran mielenkiintoisia molemmat ovat.
Toinen on nimeltään Pjongjangin akvaariot -10 vuotta Pohjois-Korean Gulagasissa ja toinen on Natascha Kampuschin 3096 päivää.

Niin täysin erilaiset, mutta vankeuttahan nuo molemmat käsittelevät.

____________________________
När man är i den situationen som jag är, att man kan inte vara säkert om man kan röra sig alls, eller i så fall hur länge man kan på något sätt måste försöka fylla dagen på ett meningsfullt sätt. Trots all smärtan jag har, har jag lyckats ganska bra. Det är jätte sällan jag har inget att göra eller ens lite långtråkigt.

Böcker är en av de riktig bra sätt att spendera min tid. Om figrarna är inte tillräckligt bra skick att jag kan vända sidan finns ju alltid ljudböcker.
Jag har bara en irriterande vana.. Ovaslutade böcker har jag i varje rum, man kan ju inte i förhand veta vad man vill läsa just den stund, elle kan man?
Jag lyckas läsa en bok i gång bara när boken är lånad a biblioteket. När allt de måste dock återlämnas i tid , särskilt om du har lånat en gång lånad bok av en vän. Bok som är  ett ”måste läsa” bok som man sjävl har en eller annan anledlning inte kunnat hitta gömda i biblioteket hyllorna.

Just nu läser jag två olika böcker som är lånad av vänner. En annan är Pyongyangs akvarier -10 år i Nord Koreas Gulagas och den andra är Natacha Kampusch 3096 dagar.

Så helt olika, men båda itu med dem i fängelset.

Mainokset




Voi ei – Oh nej!!

23 07 2011

Mikä meitä ihmisiä vaivaa? Vad är det för fel i människor?

Ajatukseni on Norjassa…. Mina tankar är i Norge….





Mökkireissun satoa

23 07 2011

Mökillä on yleensä aina mukava pyörähtää.. Ei viimeaikoina. Miehet ovat rehkineet keittiörempan parissa, seinät on pistetty täysin uusiksi. Ja naisväki kärsinyt, kun kaikki kamat oli ängetty kasaan, ettei mitenkään mahtunut liikkumaan eikä mitään löytänyt..

Det brukar vara jätte skönt vara i sommarstygan en stund. Inte på sista dagar.  Pappa, Aleksi o Jussi har renoverat köket. Alla väggar är förnyade. Och vi har lidit då alla varor har varit runt omkring så att man har inte kunnat röra sig eller hitta nånting.

Tältä seinät nyt näyttävät      –      Så här ser väggar ut nu

Ja koska kamera oli mukana niin olihan sitä muutakin kuvattava.
Eftersom kameran var med så var man ”tvungen” att använda det.

 Joku on joskus 50 vuotta sitten raaputtanut ikkunapuuhun sanan Oopperankummitus.

Sitä emme koskaan tule mökiltä poistamaan

"Vuorenpeikkokivi - Bergtrollsten"





Päivän kauniit – Dagens vackra

22 07 2011

Jokainen päivä näkee jotain kaunista, kun vain avaa silmänsä. Tässä minun top 5 tältä päivältä.
Varje dag ser man nånting vackert, bara man tittar noga. Här är min top 5 från idag.

Simba -The King

 

 

 

 

 

 





Tauko on ohi – Pausen är slut

20 07 2011

  Kuusi viikkoa ehti kulua, ennenkuin uskaltauduin kivuiltani kiskomaan nyrkkeilyhanskat käteen. Julmetun pitkät kuusi viikkoa.

Jo treeneihin kävellessäni tiesin, että helppoa se ei tule olemaan. Koskaan ei noin pitkä tauko tee mitään hyvää oli sitten liikuntaharrastus mikä hyvänsä. Jos tauko olisi edes ollut oma valintani niin en ehkä olisi sitä niin raskaana kokenutkaan, mutta asiaan en suurenmiten voinut itse vaikuttaa ja siksi se on ollut piikkinä lihassa minulle.

Hissukseen siinä tänään sitten otettiin ja minä olin muuten ihan puhki. Ei meinannut millään jaksaa vaikka parhaani yritin. Nyt vain elän toivossa, että ensi keskiviikkona jaksaisin hieman paremmin. Olin täysin vakuuttunut siitä, että treenikipu iskisi ja kunnolla jo tänä iltana, mutta ei vielä ainakaan ole näyttäytynyt. Crps kipu kyllä palasi jalkoihin ja kunnolla heti kerrasta, mutta olihan se nyt sen väärti. Kyllähän minä tuota tekisin vaikka kaksi kertaa joka päivä jos se vain olisi mahdollista.

Tänään olisi muuten tullu turpaan, mutta coutsi hei -enää ens viikolla, et pääse yllättämään 😉

Huomenna liikkuminen onkin sitten kävelyä (kääk!) kun suuntaamme aamusta kohti Kokkolan asuntomessuja..  Eniten  minua kiinnostaa Paola Suhosen suunnittelema yksiö.

Sitä odotellessa…

___________

Det tog hela sex veckor innan jag mådde tillräckligt bra att träna igen. Och då jag tränar vill jag ta coutsi min och då blir det boxing-time !! Och jätte långa sex veckor var det. Och när pausen var inte min egen val var pausen ännu värre. Ville ju träna hela tiden, men värken gav inte möjligheten till det.

Redan när jag gick till träningen visste jag att det kommer inte vara lätt. Så där lång paus, vilken sport det än är, är inte enkelt efter pausen.

Vi tog det ganska försiktigt, men gud vad trött jag blev. Försökte min bästa, men nää-ä det bara fungerade inte. Jag var 100% säkert att jag får träningsvärk innan kvällen, men den har inte visat sig ännu. Crsp påminde mig i fötter direkt, men det var värt den. Om jag skulle kunna så sku jag helst göra den fast två gånger dagligen.

Idag var det nära att jag sku fått på käften, men det kommer inte hända nästa veckan. 😉

Imorgon blir det ingen annat som äns liknar sport på nån sätt än att gå i Karlebys bostadsmässan. Det som är mest intressant där i min åsikt är ettan designad av Paola Suhonen.

Tills dess..





Oikein hyvä päivä – En riktig bra dag

19 07 2011

Kerrankin.

Jo aamusta tiesin, että tämä on se päivä mitä olen kuukausia odotellu. Päivä ilman kipuja!
Ensimmäisenä sain hokea itselleni, että ei mitään liikuntaa tänään niin huomenaamuinen nyrkkeily voisi jotenkin ehkä mahdollisesti onnistua.

Mun ihana mummu täytti tänään vuosia ja häntä tietenkin kävin onnittelemassa mistä sitten osin juontaa se, että myös loppupäivä on ollut varsin onnistunut. Teimme pienen inventoinnin hänen kaappiinsa missä oli paljon kirjoja ja sieltä sitten löytyi aarteita, jotka aikoinaan kuuluivat pappalleni. Nyt muutama niistä on mun kirjahyllyssä ja Waltarin Kaarina Maununtytärtä aloittelin jo lukemaankin.

Se että kävimme ystäviemme luona kahvilla pitkästä aikaa ei todellakaan tehnyt päivää huonommaksi. 🙂 Ja nyt illalla tilasin ruotsista kirjan, jota oikeastaan olen odottanut jo monta vuotta. En siksi mitä aihetta kirja käsittelee vaan siksi, että tunnen kirjailijan todella hyvin ja tiedän pitäväni hänen tavastaan kirjoittaa.

Ainut huonompi asia on se, että minun pitäisi oikeastaan painua nukkumaan koska aamulla on aikainen herätys, mutta minua ei vaan väsytä.
Haluaisin valvoa tänään niin pitkään kuin vain mahdollista niin että hyvä olotilakin jatkuisi mahdollisimman pitkään, mutta se ei taida olla mahdollista….

___________________

För en gångs skull.

Tidigt på morgonen, visste jag att  detta är den dagen jag har väntat i månader. En dag utan smärta!
Först var jag tvugen att övertala mig, ingen sport idag så möjligtvis boxing som sker i morgon skulle lyckas. Men enkelt och lätt kommer det inte vara eftersom det är så länge sedan sist..

Min underbara mormor fyller år idag och naturligtvis gick jag och gratulera henne, i den utsträckning, då det går, att resten av dagen har varit ganska framgångsrik. Vi gjorde  en inventering i en av hennes skåpar där de fanns en massa böcker. Där hittade jag skatter som en gång tillhörde min morfar. Nu några av dem är i min bokhyllan. Börjare redan  läsa Mika Waltaris Kaarina Maunusdotter.

Det faktum att vi körde hos vänner för kaffe efter en lång tid är egentiligen inte nånting som gjorde en sämre dag.
Och nu på kvällen beställde jag en bok från Sverige som i själva verket jag har väntat i många år. Inte därför vad bokens innehåll är, utan därför att jag känner författare riktigt bra utan jag vet jag gillar hennes sätt att skriva.

Det ända som är värre är den faktum att jag borde gå och lägga mig. Ska upp jätte tidigt i morgon, men jag skulle vilja styra dagen så långt som möjligt så att bra närvaro skulle räcka länge till.. Det är inte sannoligt att vara möjligt..





No voi ja kirjoittamisen vaikeus!

18 07 2011

Tällaistä tämä on.. Into kirjoittamiseen on muuttanut pois luotani. Tai intoa riittäisi, mutta aikaansaanti on ihan nollassa.
Välillä kun kädet eivät toimi sen vertaa, että saisi näppäimiä painettua niin jo vain sitä miettii kaikkea muuta paitsi kirjoittamista.

Mitä tässä pitkän tauon aikana on sitten tapahtunut? Oikeasti ei sitten yhtään mitään. Crps elää omaa elämäänsä vaikeuttaen minun elämääni enemmän kuin kukaan osaisi aavistaa. Yhteydenpito ystäviin on hyvin rajoittunutta vain maailman parhaat ystävät on ”jäänyt paikalle” ja muut ovat haihtuneet kuin kusi lumeen. Ensin se harmitti kovasti, mutta sitten käänsin ajatuksen siihen, että he sitten eivät oikeasti edes ole ystävyyteni arvoisia. Tuon asian en anna mieltäni harmittaa. Enemmän, itseasiassa todella paljon, minua harmittaa se, kun asiat ovat niin rajallisia mitä pystyn tehdä. Aina ei ole mukava pyytää esim kodinhoidossa apua ja päätinkin, että lopetan sen kokonaan. Jos en pysty jotain tekemään niin se on sitten tekemättä  ja mikälli se on jollekin ongelma niin oma ongelmansa on -ei minun.

Viimeisen lääkärikäynnin yhteydessä sairauslomaani jatkettiin kaksi vuotta. Osatyökyvyttömyyseläkkeellähän minä jo olen ja täyttä koko ajan yritetään saada, mutta vakuutusyhtiö pistää kampoihin todenteolla. Ajattelinkin jo, että pitäisi filmata päivä elämästäni ja lähettää heille niin näkisivät omin silmin mitä paskaa tämän todellisuudessa on.
Mutta minä olen kiltti tyttö, enkä tietenkään tee niin.

Varoituksen sanan voisin teille ihanille, jotka joskus jostain kumman syystä sanoa, mikäli teksti näyttää erikoiselta tai kirjaimet vaihtavat paikkaa, se ei johdu hosumisesta vaan cerpistä. Se on vienyt sanamuistia (*kele!!) minkä johdosta saatan kirjoittaa väärin ja vaikka näkisin sen itse niin en tiedä miten asian voisin korjata. Hieman se on hankala homma, jos ajattelee, että kirjoittaminen on se mitä haluaisin tehdä. Enkä runojakaan ole jotain sataan vuoteen saanut kirjoitettua 😦 Tai no, juhannuksena kirjoitin muutaman, mutta en ole lukenut niitä sen jälkeen. En vain uskalla. Ehkä sitten joskus jälleen.

Kun kerran valittamaan aloin niin jatketaan sitten sillä saralla.
Kesään kuuluu myös yksi suuren suuri pettymys ja suruakin tuottava asia. Saimme kutsun ystävien häihin loppukuulle, mutta mieheni ei saa silloin töistä vapaata niin emme pääse lähtemään sinne. Yksin en voi lähteä, kun ei tuo vieraiden ihmisten keskelle meneminen ole oikein minun juttuni. Anteeksi ystävät!

Ja laihdutus sitten?? Joo-o, mielessä on koko ajan, mutta siltäkään saralta ei lienee mitään uutta kerrottavaa. Päinvastoin saisin jopa ”peruuttaa” hieman.. Yritän harrastaa liikunta niin paljon kuin mahdollista, miten tuo cerppi vain antaa myöten. Ja nyrkkeily on sitten se ykkösjuttu! Monen viikon tauon jälkeen menen keskiviikkona kokeilemaan mitä siitä tulee… Se onnistuu hyvin, eikös?