Sairasloma ja aina yksin – Sjukledigt och alltid ensam

4 09 2010

Olen tässä sairasloma kuukausieni aikana huomannut erään asian.. Minut on unohdettu. Minä pyrin pitämään ystäviini yhteyttä säännöllisesti, mutta halu tekstiviestien lähettämiseen vähenee silloin, kun niihin ei koskaan saa vastausta.

Minä viihdyn yksin. En välttämättä tarvitse ihmisiä ympärilleni onhan rakkaimmat ja tärkeimmät läsnä koko ajan. Mutta sellainen asia kuin esimerkiksi tässä loppuviikolla koin, että kuulin työkavereideni lähtevän yhdessä syömään huomenna koko firman voimin käsittääkseni ja ovat töistä soitelleet ihmisille, jotka ovat sairaslomalla ja äitiyslomalla kutsuakseen heitä mukaan. Minulle ei ole soitettu. Yksi työkavereistani kysyi jos olen tulossa ja säikähtäneeltä näytti minun vastatessani, että en voi tulla kun minua ei ole kutsuttu enkä ole koko asiasta kuullut aiemmin.

Jäi kovasti mietityttämään tuo asia. Huomasin, että töistä ihmiset joiden kanssa tulee puhuttua, vaihdettua viestejä Facebookissa on yhden käden sormin laskettavissa.. Itseasiassa heitä on kaksi, joista toinen on pikkuserkkuni ja ystäväni jo lapsuudesta asti. Ja sitten on Jonna 🙂 Hän aina minua muistaa. Kiva, että joku muistaa.

Olen täyttänyt yksinäisiä ja tyhjiä päiviäni liikunnalla. Hurraa -minä liikun!!! Sportisgym on kuin toinen kotini.. Ja sitten uusin juttu elämässäni.. Nyrkkeilykurssi! Teinistä asti olen siitä haaveillut ja nyt uskalsin haaveeni toteuttaa. Ja se on niin kivaa! Se on niin minun juttuni.

Kokoan liikkumisiani omaan blogiinsa. Se löytyy täältä. Tulkaa ihmeessä kuikuilemaan ja kommentoimaan. Ajattelin ensin pitää blogin ihan vain muutaman ihmisen tiedossa, mutta sitten käänsin ajatukseni siihen, että miksi en siitä kertoisi, kun kerran sitä tulee kuitenkin päivitettyä suunilleen päivittäin. Tänään jää päivittämättä, kun kello on jo puoli kaksi ja minua väsyttää (Jee!!) mutta huomenna kyllä kirjoitan sinne tämän päivän liikuntatuokion tuntemuksia, vaikka muuten minulla huomenna onkin ”vapaapäivä”.

__________________

Jag har märk en ska under den här tiden jag varit sjukskriven. Jag har blivit bortglömd. Jag försöker hålla kontakt med vänner, skickar sms osv. Men man vill inte fortsätta med den då man får aldrig nån svar.

Jag trivs ensam. Jag har ju de käraste och viktigaste brevid mig hela tiden. Men tex det när jag hörde att alla arbetskompisar ska fa ut och äta tillsammans imorgon, det har ringt till dom som är sjukskrivna eller på mammaledigt, men inte till mig. En frågade om jag kommer med och såg skrämd ut när jag svarade, att det ska jag inte eftersom jag har inte blivit bjuden.

Jag blev mycket funderande efter den där. Märkte att det är typ två som håller kontakt med mig av arbetskompisar och andra är min småkusin och andra är Jonna 🙂 Hon håller kontakt med mig och det tycker jag om. Jag trivs med henne. Kul att nån kommer ihåg mig.

Eftersom jag sitter mest ensam här hemma tänkte jag att jag måste hitta på nånting roligt att göra. Jag sportar.. Går i gymmet dagligen och massor med olika gruppjumpar. tex. Body Pump, Fitball, Ladytrim, Zumba, ACT, och nästa veckan ska jag börja med Body Combat. Sportisgym är som mitt andra hem. Och sen nyaste sak i mitt liv… Boxingkurs. Det hat jag drömt redan när jag var tonåring men först nu vågade jag börja med den. Och det är kul! Riktig min sak!

Jag har börjat med nya blogg. Där skriver jag om all sport jag håller på med. Viktigt att se hur man klarar det. Först tänkte jag att bloggen är hemligt, att bara några vet om det, men skit samma.. Länken till bloggen finns där uppe, men tyvärr är den bara på finska. Men kom in iaf. läs, kommentera och håll tummar upp, att jag orkar med allt 😉 Idag har jag inte skrivit dit, tänkte göra den ikväll, men klockan börjar va för mycket. Uppdaterar den imorgon -imorgon har jag vilodag av sporten.

Mainokset

Toiminnot

Tietoja

5 responses

7 09 2010
anu

Olipas tylsä juttu työporukalta! :/

8 09 2010
Pia från Jeppis

Käytkö Anu säkin täällä :)) Kivaa!

No tällä kertaa näin, ehkä ens kerralla toisin..

10 09 2010
Harri

Tsemppiä frendi. Tosi ikävä juttu kyllä työporukaltasi, jotenkin ymmärrän jotain viime hetkien ajatuksiasi paljon paljon paremmin.

11 09 2010
suski

Hei ! Aivan kuin olisin lukenut omaa eläämääni. meitä on nyt kaksi yssinäistä. Always outsider mutta sen kanssa on oppinut elämään, halaus.

12 09 2010
Pia

Kiitos Harri. Arvasinkin, että sanot sanomasi sanat.

Kiitos Suski, halit on aina tarpeen!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: