Lääkäriä lääkärin perään – Ett doctor efter en andra

22 09 2009

014Joskus, vaikka tuntuisi kuinka, että elämän kori on niin ääriään myöten täynnä, että siihen ei mahtuisi enää asian asiaa huomaakin yhtä-äkkiä, että oikeastaan kori on tyhjä. Mikään asia ei ole niin vaikea tai raskas kannettava, ettei sitä hauraalla korilla saisi kannettua. Hienoa, mielestäni.

Tänään minulle sanottiin, että minä olen vähintäänkin outo, koska en ole huonolla tuulella, katkeroitunut tai masentunut ajatellen mitä kaikkea elämä on tuonut eteeni. Tai vienyt edestäni.
En ymmärtänyt kommenttia sen kuullessani, enkä ymmärrä sitä vieläkään. Mutta onneksi minun ei ole tarve sitä ymmärtääkään.

Tänään tuntuu siltä, että kaikki ymmärtäminen menee siihen, että ymmärtäisin miksi suuni on niin kipeä. Ja ymmärränhän minä. Vaikka hammassärky on niin hurja, että mikään muu asia ei taida päähäni tänään mahtua. Hammassäryn syy on toki hyvin selvillä. Juurihoito! Vielä kerran kuukauden päästä, sitten pitäisi tuon hampaan olla kunnossa.

Muutenkin on tullut oltua eri alojen lääkäreiden kanssa viime päivinä. Fysiatri kirjoitti minulle kahden viikon sairausloman, jonka aikana minun tulee ottaa yhteys ihmiseen, jonka kanssa mietitään jatkoa tälle mun touhulle joka ei CRPS:n takia ihan ole niin kuin pitää.
Fysioterapeutti antoi jumppaohjeita selän kuntouttamiseksi. Hän taitaa olla ainut mies jota minä vastaan mukisematta tottelen.

Vaasassa tuli pyörähdettyä sairaalassa kontrollissa eilen. Pantahoitaja oli erittäin tyytyväinen siihen miten painoni on pudonnut leikkauksen jälkeen. Kyseli onko missään välissä paino noussut ja onhan se… Eihän se panta kuitenkaan mikään laihdutuskeino ole vaan apuväline laihdutuksen tueksi. Vaikka tämä homma on vällillä niiiii-in raskasta ja raivostuttavaa niin en minä pantaa pois antaisi. Ja sitäpaitsi, jos ne on sairaalassa tyytyväisiä niin miksi en itse olisi?

___________

Ibland, fast det skulle kännas som livets korg är allt för full att det skulle inte rymmas en enda sak dit mera märker man mitt i allt, att korgen i själva verket är alldeles tom. Ingen sak är inte för tung eller svår att bräcklig korg skulle inte klara av den.  Fint, tycker jag.

Idag fick jag höra, att jag är minst konstig, då jag är inte i dålig humör, bitter eller deprimerad om man tänker på allt vad livet har gett till mig, eller vad den har tagit från mig.
Jag förstod inte den där komment då jag hörde det, int förstår jag den nu heller, men int behöver jag väl det heller.

Idag känns det som allt vad jag kan förstå har nånting och allt med tändvärk att göra. Oj fan vad det gör ont. Men jag vet varför det är så. Tyvärr, så vet jag inte vad det heter på svenska.. Kan det heta rotpåfyllning?? Ingen aning, men iaf tandläkarn höll på med tandens rötter, inte med den delen av tanden vilken man kan se. Om en månad ännu en gång samma sak, så är det klart med den där elak tanden.

Har pratat med flera olika läkarn i sista dagar. Fysiatren skrev sjukledigt för två veckor och sade att jag måste kontakta en vissa människa under den tiden att vi får börja planera vad man borde göra med min sak, som inte är så bra vad jag och alla andra skulle vilja och det är CRPS:s fel.
Fysioterapeuten gav massor med olika jumpa övningar vad jag ska göra för att bota ryggen. Han är troligen den ända man jag lyder utan att säga emot.

Igår var jag i Vasa för Gastric Bandings kontrollen. Sköterskan var jätte nöjd i den hur jag har lyckats gå ner i vikten efter operationen. Hon frågade om jag har en ända gång fått några kilor tbx och det har jag nog. Förståss. Bandet är ju ingen bantningskonst utan ett hjälpmedel till mig att jag skulle lyckas banta. Och fast det här emellanåt är sååå tungt och irriterande skulle jag inte ge band bort nån gång. Om vårdspersonalen är nöjda varför skulle jag inte själv vara det då.

_________________

Muuta tänään mietittyä:
Andra tankar idag:

Päätin, että koska en ole keittiöihmisiä niin minä alan keräämään keittokirjoja. Huomenna kirppiskierrokselle heti!
Jag bestämde, att för jag är ingen köksmänniska så ska jag börja samla kokböcker. Imorgon till en loppisrundan!

 

Mainokset

Toiminnot

Tietoja

2 responses

23 09 2009
Harri

Minäkin mietin jokin viikko takaperin yhden ystäväni kanssa tuota katkeruuden suhdetta oman elämän varrella tapahtuneisiin ikäviin sattumuksiin. Me ei kumpikaan oltu katkeria, vaikka yhtä ja toista ikävää olemme saaneet kokea. Emme myöskään osanneet miettiä selkeästi, miltä se toisella tavalla elämän nähneestä tuntuu.

Tuo sinun korivertaus on hieno myös ja laittaa pohtimaan muutakin. Mietitään esimerkiksi keilapalloa ja sen kolmea reikää, onko ne reiät mahdollisuus ottaa niistä kiinni ja heittää pallo kohti keiloja vai kolme erilaista lohkeamaa painavan pallon kyljessä? Oli mitä oli, ilman reikiä olevalla pallolla voidaan myös saada kaato. Elämä ei ole lähellekään yksinkertaista, entä sitten? Haittaako se? Ehkä joskus. Ehkä etsimme oivalluksia, huomataksemme pieniä iloja.

Ja mikä tuottaakaan sen suuremman ilon, kuin ne pienet ilot!

24 09 2009
Boman

Korissa on hyvä puoli ämpäriin verrattuna. Siinä on pieniä rakoja joista kaikenlaista pikkuilkeätä voi valua pois. Pidän vertauksestasi elämänkoriin!

Kiitos Boman! Kävin jälleen ihastelemassa sitä harmaata kassia 🙂 Näyttää tosi hyvältä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: