Kirjoittaa, ei kirjoittaa… – Skriva eller inte skriva…

19 08 2009

Silloin, kun ei saa aikaiseksi mitään mitä on suunnitellut ei elämä aina ole yksinkertaista. Tämä tuli jälleen todistettua nyt kun makoilin kuumeessa. Minulla oli vanhanaikaisesti vieressäni koko ajan kynä ja vihko siltä varalta, että saisin toteutettua kirjoittamisen tarpeeni. En saanut.
Kirjoittamista kaipaan. Sitä, että sormet elävät näppäimistöllä kuin omaa elämäänsä ja sanoja löytyy sen enempää tuskastelematta. Vaikka aivot ovat täynnä asioita jotka haluaisin kirjoittaa, on kirjoittamisen kynnys tullut varsin korkeaksi. Usko omiin kykyihin siltä osin on eksynyt jonnekkin ja vielä en tiedä mistä sitä lähtisin etsimään. Yleisellä tasolla kirjoittaminen kyllä sujuu, mut kun ajattelen kirjoittavani esimerkiksi runoja, iskee epätoivo.

Miksi kirjoittaisin, kun kerran en osaa kirjoittaa sillä tavalla, että itse olisin teksteihini tyytyväinen?

Tänään ajattelin sitten, että nyt alan herättelemään uinuvaa karhua. Aloitan sillä, että vaihdan blogini pohjan, miksi, en tiedä, mutta josko se jollain tavalla saisi edes blogiin kirjoittamisen heräämään pienillä muutoksilla.

Eräs hyvä ystävä on surkutellut sitä, että runot ovat hukassa. Ajatuksissa ne kuitenkin ovat ja joskus vielä löydän uskallusta niiden tuottamiseen. Enkä ollenkaan olisi siitä niin varma, että siihen menisi edes pitkä aika. Hänelle siinä vaiheessa lähetän suuren kiitoksen siitä, että hän on jaksanut kannustaa.

Onko teillä muilla kirjoittavilla koskaan samantapaisia ongelmia?

______________________

Emellanåt när man får inget gjort man har planerat är inte livet alltid lätt. Av den sak fick jag ett påminnelse nu dessa dagar jag hade feber. Som normalt hade jag hela tiden en penna och ett häfte bredvid mig i händelse av att jag kunde genomföra mina krav skriftligen. Det blev inget.
Jag saknar att skriva. Det faktum att fingrarna lever sitt eget liv i tangetbordet och ord kan hittas utan större ängslan. Trots att hjärnan är full av saker och berättelser jag skulle vilja skriva, att skriva har blivit tröskeln till en mycket hög nivån. Jag har tappat bort tron på min egen förmåga att skriva, och jag ingen aning varifrån jag ska söka fram den.

Varför skriva när jag kan inte skriva så att att ens jag själv skulle vara nöjd med den jag skrivit?

I dag tänkte jag börja väcka upp sovande björn. Låt mig börja med den faktum att jag ändrar bloggbakgrund, varför  vet jag inte, men om det skulle blir en liten förändring, om den skulle väcka upp glädje av att skriva.

En god vän har varit orolig då jag har inte skrivit dikter. Tankar finns nog massor och nån dag hittar jag sätt att framställa dom.  Jag är inte laas säker att det skulle ens ta en lång tid tills dess. Den  dag skickar jag en stor tack till honom att han har orkat och orkar uppmuntra mig.

Har ni andra som skiver nångång likadana problemer?

Mainokset

Toiminnot

Tietoja

5 responses

21 08 2009
nuorisuoni

”Kirjoittamista kaipaan. Sitä, että sormet elävät näppäimistöllä kuin omaa elämäänsä ja sanoja löytyy sen enempää tuskastelematta. Vaikka aivot ovat täynnä asioita jotka haluaisin kirjoittaa, on kirjoittamisen kynnys tullut varsin korkeaksi. Usko omiin kykyihin siltä osin on eksynyt jonnekkin ja vielä en tiedä mistä sitä lähtisin etsimään. Yleisellä tasolla kirjoittaminen kyllä sujuu, mut kun ajattelen kirjoittavani esimerkiksi runoja, iskee epätoivo.

Miksi kirjoittaisin, kun kerran en osaa kirjoittaa sillä tavalla, että itse olisin teksteihini tyytyväinen?”

Itse olen kärsinyt samanlaisista tuntemuksista blogini perustamiseen asti, siis lähes kaksikymmentä vuotta. 🙂 Blogin julkaisemista seuraavana päivän puhkuin tyytyväisyyttä; tulipahan vihdoin tehtyä, sainpa aikaan. Kolmentena päivänä lisäillessäni vanhoja tuotoksiani epäilevät tuntemukset palasivat. Mitä teen kun en keksi mitään sanottavaa ja vanhat on jo ammennettu loppuun? Milloin muka ehdin kirjoittaa? Runoni ovat surkeita, kuka näitä edes haluaa lukea? Ja niin edelleen. Neljäntenä päivänä (eilen) taisi olla runotorstai ja vastoin aiempia ennakkoluulojani (ei ole mun juttu, en halua pakottaa runoa tietystä aiheesta jne.) päätin osallistua siihen.
Onneksi osallistuin. Ei tullut täydellistä runoa, mutta eipä ainakaan hautautunut laatikon pohjalle. Sain todistettua itselleni, että kyllä sitä tekstiä jostain kumpuaa, kunhan on itse auki. Pahin vihollinen kirjoittamiselle on itselle ladatut odotukset ja toisaalta epävarmuus. Niin ja ajanpuute tai ajan käyttäminen väärin, ainakin minulla.
Toivon kovasti, koska haluan kuitenkin pitää blogini hengissä, että saisin otettua sitä aikaa ja toisaalta, en asettaisi itselleni enää niin suuria odotuksia, koska voin julkaista mitä itse tarpeeksi hyväksi näen. En ainakaan enää odottele rohkeutta lähettää tuotoksiani julkaisijoille, kuten aikaisemmin.

Siis: rohkeutta kirjoittamiseen ja sopivia hetkiä runoiluun!

Hyvännäköinen pohja muuten sulla! 😉 Oli ainoita yksinkertaisia, valkopohjaisia teemoja, joita tuli vastaan.

Pia vastaa: Hei nuorisuoni. Kiitos sanoistasi, kiitos vierailustasi. Jos vielä toistenkin poikkeat niin olisi kiva jos saisin sinun blogiosoitteesi niin voisin tulla vastavierailulle. Kirjoittelemisiin niin siellä kuin täälläkin. Mukavaa viikonloppua!

21 08 2009
Yvonne

Om vi har! Var ska jag börja … Att skriva, verkligen skriva (med det menar jag skriva på ett projekt av något slag, inte bara dagbok eller blogg) är underbart, mödosamt, lustfyllt likaväl som ångestfyllt. Jag känner igen vartenda ord du skriver min vän. När orden flyter flyter också jag. När orden inte flyter blir allt tungt och svårt och klibbigt och jag ifrågasätter hela grejen med att skriva och min egen förmåga.
Så här är det faktiskt! När man kommer till en sådan tröskel, för det är en tröskel som man ska över, ska man försöka undvika att hamna i just den där självförnekelsen (att man säger sig vara dålig på att skriva o.s.v) Se det som en paus. Att man väljer att ta en kort! paus. Men under tiden skriver man lättsamma bloggtexter, eller brev eller dagbok. Och plötsligt kommer skrivlusten att vara där igen. För den kan inte undvikas. Det bästa med det här är att när man väl är över tröskeln skriver man bättre än någonsin! Det är sant. För varje tröskel du klättrar över, desto bättre blir ditt skrivande. Det är utvecklingsfaser. När du sedan är över och kan se tillbaka kommer du att se skillnaden i dina egna texter. Det är helt sant!
Vad jag vill säga är alltså … skriv på! För du är en skrivande människa, vare sig du vill eller inte. Kram! (om du vill, maila mig så kan jag förklara mer om något var konstigt! Eller maila ändå bara för skrivandets skull 🙂 Du kommer över det här!)

PIA svarar: Tack vännen. Redan den här texten hjälpte. Satt uppe halva natten och bara skrev och skrev. Kändes så skönt. Huhhujaa..

22 08 2009
Anonyymi valveillaolija

avaa kätesi
näytä katseesi
avaa elämäsi
näytä tämä maailma
sinun näköisenäsi

Pia vastaa: Kiitos sanojesi jakamisesta

23 08 2009
nuorisuoni

Pia, olit jo kerran vieraillutkin, sitä kautta päädyin sivuillesi. Mutta tule toki toistekin: http://niinsanotutrunot.wordpress.com

Pia vastaa: Hei nuorisuoni, niin totta. Arvelinkin, että sinä se olet, mutta varma en uskaltanut olla.

24 08 2009
pia

Låt inte tröskeln bli för….Det fixar sej, ska du få se.

Tack Pia! Hoppningsvis det kommer att fixa sig. Kul att du besökte här igen!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s




%d bloggers like this: