Loppukiri – Slutspurt

30 08 2009

012Niin on tullut tämän hetken loppukirin aika. Minulla on 21.9 aika kontrollikäyntiin ja haluan saada painoa edes hieman putoamaan siihen mennessä.
Miten se sitten onnistuisi?
Ei taida tarvita tehdä muuta kuin katsoa tarkemmin mitä suuhun laittaa. Jätän siis vaalean viljan kokonaan pois, kuten tietenkin suurimman paheeni.. Kaiken makean. Hedelmiä ja vihanneksia yritän lisätä entisestään, vaikka niiden syöminen ei kaikkein helpointa olekkaan, kun ne jostain syystä pakkaa tulemaan ylös suunilleen samantien. Omenoihin en voi koskea ollenkaan, joten otan päärynät käsittelyyn. Josko ne pysyisivät sisällä. Sen verran tuli jo tänään todettua, että kokonainen päärynä on liikaa, eli se on puolitettava. Miten sitten toisen puolikkaan käy? Sehän menee huonoksi, ennenkuin sen pääsen syömään. Pitää siis varmaan yrittää houkutella Aleksi sen verran tukijoukkoihin, että hän söisi minun kanssani päärynän tai kaksi päivässä puoliksi. Onneksi hän tykkää vihanneksista ja muutenkin samanlaisesta sapuskasta kuin minäkin, niin on ainakin yksi tyytyväinen henkilö perheessä, kun yhtä-äkkiä ruoka muuttuukin sellaiseksi mitä minä varmasti voin syödä sen sijaan, että minä söisin ”muiden” sapuskoista sellaiset osat mitä voin syödä.
Myös kaloreita alan laskemaan entistä tarkemmin. Nehän kuitenkin ovat niin tärkeitä. Se on ainut konsti pitää huolta siitä, että syö vähemmän kuin mitä kuluttaa.

Olin varma, että alkaisin stressaamaan jo pelkästä ajatuksesta, että pitäisi skarpata kunnolla, mutta ajatus siitä tuntuu tosissaan hyvältä. Tiedänhän mitä se tuo tullessaan. Pelkästään hyvää oloa.

Varmasti tulen täällä kirjoittamaan tuntemuksista paljon näinä päivinä, joten koittakaa kestää.

_____________________

Så är det dags för den här gångs slutspurt. Den 21.9 har jag tid till kontrollen och före det skulle jag vilja går ner i vikten lite till.
Hur kan det vara framgångsrik?
Jag tror att jag behöver inte göra mycket annat än att lämna ljus korn helt, och den som är min riktig last.. Allt sött. Frukter och grönsaker får jag försöka lägga till ytterligare även de är inte det lättast att äta till mig. Av någon ursak får jag oftast kräkas efteråt. Äpplen är den värsta jag vet nuförtiden, de bara vill inte hålls i magen. Tänkte att jag kommer att ta päron i bearbetning. Om den skulle hållas in? Så mycket kom fram idag att ett hel päron är för mycket. Vilket betyder att den minskas med hälften. Hur då, den andra halvan av showen? Efter allt blir den dåligt innan jag kan äta den.
Så kommer att försöka locka Aleksi tillräckligt för att stödja krafter, att han skulle äta ett päron eller två om dagen i halvor. Lyckligtvis, så gillar han grönsaker och allt annat likadant mat som jag, så var nöjd minst en person i familjen, när det plötsligt blir fram sånt rätter vad jag kan äta i stället av det att jag äter den vad jag kan av familjens rätter.
Också beräkna kalorier mer i detalj. De är ju de som är så viktiga.  Det är den enda trick att ta hand om att äta midre än jag förbrukar.

Jag var säkert att jag blir helt stressad redan av tanken att jag måste börja kolla nogare allt, men det var kul att märka att tanken känns bara bra. Jag vet ju så bra vad det innebär. Jag kommer ju att må så bra.

Visst kommer jag hit ofta under de här dagarna och skriva av allt hur det känns, så försök orka. Har ingen bantningblogg mera, så är det därför jag måste babbla här…





Mistähän nämä kaikki löytyisi? Undrar varifrån man sku hitta alla de här?

28 08 2009

Puuttuvat Colin Firth kokoelmasta:
De här tappas:

Genova
Easy Virtue -kevytkenkäinen
Last Legion
St. Trinian´s -Tyttökoulu St Trinan`s
Born Equal -Yhdenvertaiset
Where the truth lies -Alaston totuus
Importance of Being Earnest- Tärkeintä on olla aito
Conspiracy -Lopullinen ratkaisu
Londinium -Nelinpeliä
Donovan Quick
Fever Pitch -jalkapallohullu
Circle of Friends -ystäväpiiri
Master of the Moor, 1-3 -Nummen valtias
Playmaker
Hostages -Panttivangit
Hour of the Pig -Sian hetki
Tumbledown
Apartment Zero -Vaarallinen muukalainen
Month in the Country -Kuukausi maalla
Secret Garden -Salainen puutarha
Dutch Girls -Hollantilaiset tytöt
Another Country -Vakoojan tarina

cf





Kirjoittaa, ei kirjoittaa… – Skriva eller inte skriva…

19 08 2009

Silloin, kun ei saa aikaiseksi mitään mitä on suunnitellut ei elämä aina ole yksinkertaista. Tämä tuli jälleen todistettua nyt kun makoilin kuumeessa. Minulla oli vanhanaikaisesti vieressäni koko ajan kynä ja vihko siltä varalta, että saisin toteutettua kirjoittamisen tarpeeni. En saanut.
Kirjoittamista kaipaan. Sitä, että sormet elävät näppäimistöllä kuin omaa elämäänsä ja sanoja löytyy sen enempää tuskastelematta. Vaikka aivot ovat täynnä asioita jotka haluaisin kirjoittaa, on kirjoittamisen kynnys tullut varsin korkeaksi. Usko omiin kykyihin siltä osin on eksynyt jonnekkin ja vielä en tiedä mistä sitä lähtisin etsimään. Yleisellä tasolla kirjoittaminen kyllä sujuu, mut kun ajattelen kirjoittavani esimerkiksi runoja, iskee epätoivo.

Miksi kirjoittaisin, kun kerran en osaa kirjoittaa sillä tavalla, että itse olisin teksteihini tyytyväinen?

Tänään ajattelin sitten, että nyt alan herättelemään uinuvaa karhua. Aloitan sillä, että vaihdan blogini pohjan, miksi, en tiedä, mutta josko se jollain tavalla saisi edes blogiin kirjoittamisen heräämään pienillä muutoksilla.

Eräs hyvä ystävä on surkutellut sitä, että runot ovat hukassa. Ajatuksissa ne kuitenkin ovat ja joskus vielä löydän uskallusta niiden tuottamiseen. Enkä ollenkaan olisi siitä niin varma, että siihen menisi edes pitkä aika. Hänelle siinä vaiheessa lähetän suuren kiitoksen siitä, että hän on jaksanut kannustaa.

Onko teillä muilla kirjoittavilla koskaan samantapaisia ongelmia?

______________________

Emellanåt när man får inget gjort man har planerat är inte livet alltid lätt. Av den sak fick jag ett påminnelse nu dessa dagar jag hade feber. Som normalt hade jag hela tiden en penna och ett häfte bredvid mig i händelse av att jag kunde genomföra mina krav skriftligen. Det blev inget.
Jag saknar att skriva. Det faktum att fingrarna lever sitt eget liv i tangetbordet och ord kan hittas utan större ängslan. Trots att hjärnan är full av saker och berättelser jag skulle vilja skriva, att skriva har blivit tröskeln till en mycket hög nivån. Jag har tappat bort tron på min egen förmåga att skriva, och jag ingen aning varifrån jag ska söka fram den.

Varför skriva när jag kan inte skriva så att att ens jag själv skulle vara nöjd med den jag skrivit?

I dag tänkte jag börja väcka upp sovande björn. Låt mig börja med den faktum att jag ändrar bloggbakgrund, varför  vet jag inte, men om det skulle blir en liten förändring, om den skulle väcka upp glädje av att skriva.

En god vän har varit orolig då jag har inte skrivit dikter. Tankar finns nog massor och nån dag hittar jag sätt att framställa dom.  Jag är inte laas säker att det skulle ens ta en lång tid tills dess. Den  dag skickar jag en stor tack till honom att han har orkat och orkar uppmuntra mig.

Har ni andra som skiver nångång likadana problemer?





Uninen – Sömnig

18 08 2009

Tämä päivä on kulunut nukkuessa. Kuume on laskusuunnassa, mutta se ei ole unen tarvetta ollenkaan vähentänyt. Kummallista miten sitä voikin olla voimaton olo.
Ja perhettä käy sääliksi.
Minusta tulee hirviö kipeänä. Jokainen ääni ärsyttää ja en millään kestäisi kenenkään läsnäoloa. Vain Riina-koira on tänään ollut siedettävä seuralainen. Mutta hän ei olekaan mitään vailla vaan täysin tyytyväinen mitä pienempiin huomion osoituksiin. Hänelle riittää, että olen paikalla.

Riina

Idag har jag sovit. Feber är inte så hög mera, men jag är lika trött i alla fall. Jag fattar inte hur man kan vara så här kraftlös.
Och jag tycker synd om familjen.
Jag blir ett monster när jag är sjuk. Jag tål ingen ljud alls och jag skulle absolut inte vilja se nån alls. Riina-hunden är enda vems sällskap jag har trivts idag. Men hon kräver ju inget utan hon är nöjd med liten uppmärksamheten och hon nöjer med den att jag bara finns här.

 





Sairaana ei ole hyvä olla – Det är inte bra att vara sjuk

17 08 2009

"hundratjugovatten" ;)Täällä minä riudun kovan flunssan ja kuumeen kourissa. Eilinen päivä meni ihan vain nukkuessa, paitsi silloin kun otin tuon kuvan. Satoi vettä ja kunnolla. Mieheni ihan ikiomalla ruotsinkielellään satoi oikein hundratjugovatten –

Jag är förkyld och har feber. Inte kul, inte alls. Igår sov jag nästan hela dagen, men var tvungen att stiga upp för att ta den där foton. Det rägnade ty ”hunratjugovatten” som min man säger med sin egen svenska.

Minä olin iloinen sateesta. On mukava kuunnella sateen ääntä ja ilma raikkaaksi ja helpoksi hengittää. Eikä se tietenkään luonnollekkaan tee mitään pahaa. Ja sitäpaitsi.. Meillä on viimeinkin illat pimenemässä. Hurraa. Nyt ei enää tarvi tuntea itseään kummalliseksi kun polttaa kynttilöitä.

Jag var glad då det rägnade. Jag gillar lyssna regnet och luften blir så ren och enkelt till andas. Och int gör det illa till naturen helle. Och förresten… Vi har mörka kvällar. Hurraa. Nu behöver man inte känna sig konstig då man tänder ljuser.





Jälleen komuutti

10 08 2009

KomuuttiTältä se nyt näyttää. Så här ser den ut nu!

Monen monta työtuntia siihen meni mutta olen täysin tyytyväinen lopputulokseen. Sain sen näyttämään juuri sellaiselta kuin halusinkin, vanhalta mutta hyvältä.

Jätte många arbetstimmar tog den men jag är helt nöjd med slutrestultatet. Jag lyckades får den ser ut just sånt jag ville, gammalt men bra.

Tai no, jos ihan rehellinen olen niin hieman on kesken vielä. Ovien sisäpinnat on maalaamatta ja takaseinäkin on vasta pohjamaalattu, mutta ne hommat siirsin viikonloppuun suosiolla. Täällä sisällä, kun on haissut niin maali kuin lakkakin jo päiväkausia, enkä edes kaikkea hiontapölyä vielä ole saanut keuhkoistani yskittyä pihalle niin oli pakko ottaa aikalisä.

Eller om jag är helt ärlig så är allt inte riktig färdigt än. Har inte målat dörrar från insidan ännu och backväggen (?) har bara grundfärg, men de tänger jag fixa först på helgen. Det har ju luktad både mål och lack här inne flera dagar och jag har inte hunnit ens hosta all slipdamm bort från lungor så blev jag tvungen att ta en timeout.

Kovasti olisi jo mieleen aloittaa uutta projektia… Skulle så gärna börja med ett nu projekt nu med det samma 🙂





Vihdoinkin valmista – Äntiligen klart

3 08 2009

Jopa on ollut kiireinen viikonloppu ja alkuviikko. Isäni ja äitini muuton kanssa ollut kovasti hommaa. Pitäähän heitä auttaa niin paljon kuin mahdollista. Ja kiva oli saada juuri heidät meidän vuokralaisiksi ihan tuohon läheiseen taloon niin on vielä lyhyt matkakin heille, vaikka eihän tuo ollut pitkä aikaisemminkaan. Huolta asiassa tuottaa Riina-koira. Itsepäinen Collie, joka pelkää portaita eikä siis uskalla kävellä kolmanteen kerrokseen. Tai pakko sanoa neljänteen, koska yksi kerrosväli pitää kävellä ennenkuin edes pääsee ensimmäiseen kerrokseen.
Helppo minun on ollut siellä olla laittamassa tavaroita paikoilleen, asuttiinhan me itse siinä asunnossa niin monta vuotta ennenkuin talon ostimme.

Vad det har varit jobbig helg ooch början av veckan. Pappa och mamma har alttså flyttat nu, med hjälp av många underbara släktingar. Jag har också försökt hjäpa så mycket jag har orkat. Massor med problemer med Riina har farsan fått. Hon är ju rädd av trappor, och de finns ju där. Pappa har varit (och är) tvungen att bära henne upp.. Och hon väger ju över 30kg.. Idag hade jag henne här hela dagen att han behövde bära upp henne bar en gång idag. Int orkar han ju det utan är halvdöd innan de är inne.
Har förrsten varit jätte enkelt att sätta varor på plats där. Vi bodde ju så många år där, nu har alltså mamma nästan alla varor i samma ställen var jag hade flera år sedan.
Jag tycker det är skitkul att ha dom så nära..